Osallistuin blogistanian kesän 2017 toiseen lukumaratoniin. Aloitin lukemisen perjantaina klo 11.00 ja lopetin lauantaina klo 11.00. Keräsin lukupinooni helppolukuisia lasten- ja nuortenkirjoja.
Lauantai klo 11.00
Asetuin ulos auringonpaisteeseen istumaan ja avasin Anne Leinosen kirjan Kirjanoita. Se oli jäänyt kesken, joten halusin lukea sen ensimmäisenä loppuun. Kirja oli minulle oikeastaan pieni pettymys. Olin kuullut siitä kehuja, mutta se ei ollutkaan niin maaginen kuin olin ajatellut. Ajoittain tunnelman pilasi omituiset sanavalinnat pyörylöistä läpysköihin. Lisäksi kirjassa lueteltiin aivan turhan paljon eri katujen ja paikkojen nimiä. Tavallaan ymmärsin, että kirjan ideana oli yhdistää maailma nykypäivän Helsinkiin, mutta luettelointi teki siitä ennemminkin tylsää kuin jännittävää. Kirjan loppu oli vetävä ja jäi mielenkiintoiseen kohtaan, joten uskon lukevani kaikesta huolimatta myös seuraavan kirjan. Minusta tuntui siltä, että olisin pitänyt kirjasta nuorempana. Luin lapsena kirjoja muun muassa noidista ja vampyyreista, joten kirja tuntui jollain tavalla nostalgiselta.
klo 14.00
57 sivua luettu. Jatkoin lukumaratonia lukemalla Mila Teräksen Noitapeili nimistä kirjaa. Se vei minut mukanaan, kun päästiin tutustumaan mystiseen kirjastoon maagisine äänineen ja tuoksuineen. Minua huvitti Kirjanoita ja Noitapeili kirjojen yhteinen piirre seikkailla kirjastossa ja juoda teetä. Luin innokkaasti noitien elämästä Kyöpelinvuoren kupeessa, kunnes huomasin, että kirja ei ollutkaan niin ainutlaatuinen kuin olin ajatellut. Se oli sekoitus Harry Potter kirjojen maailmaa ja niin sanotusti perinteisiä noitakirjoja koukkunokkaisine ja sammakonkutua syövine noitineen. Viimeistään minulta meni kirjaan maku, kun paikalle pölähti Potterien Rita Luodikon kopio.
klo 16.00
135 sivua luettu. Päätin pitää parin tunnin tauon ja lähteä harrastamaan liikuntaa. Olen levoton lukija. En jaksa olla kovin pitkään paikoillani, vaan tarvitsen välillä liikkumista. Puuhastelin muutenkin aina ajoittain jotain lukumaratonin aikana.
klo 20.00
237 sivua luettu. Luin Noitapeili kirjan loppuun. Pidin lopun vauhdikkuudesta. Pohdin hetken, luenko Muumeja vai Darren Shan kirjoja. Päätin pysyä tavallaan samassa teemassa ja otin Friikkisirkus kirjan käteeni. Kirja oli kirjoitettu eri tyylillä kuin kaksi edellistä, joten kesti hetken aikaa päästä kiinni tekstin rytmiin. Minua alkoi heti ällöttää, sillä päähenkilö rakasti hämähäkkejä. Karvajalat ovat minun ehdoton inhon kohteeni. Lisäksi minua ahdisti ajatella entisaikojen sirkuksia, joissa esiteltiin erilaisia ihmisiä kansan huvina. Mietin jo kirjan lukemisen keskeyttämistä, mutta en halunnut luovuttaa. Jostain syystä minulle tuli kirjasta mieleen vanhanaikaisuus. Vilkaisin julkaisuvuotta, mikä oli 2000. Kirjasta tuli jostain syystä sama tunnelma mieleen kuin 3 etsivää kirjoista.
klo 23.00
294 sivua luettu. Päätin siirtyä unten maille.
Sunnuntai klo 11.00
Luin Friikkisirkusta aamulla eteenpäin. Innostuin kirjasta, kun siihen asteli vampyyri. Luin lukumaratonin aikana yhteensä 356 sivua. Lopputunnelmat olivat hyvät, sillä onnistuin viimein osallistumaan kunnialla lukumaratoniin, kun kaksi edellistä menivät sairastelun ja matkustelun vuoksi hieman pieleen. Viime vuoden blogistanian kesälukumaratonissa luin vain 198 sivua, joten paransin tulostani. Toisaalta minulla oli silloin vaikeampia kirjoja luettavana. Oli hauskaa lukea tavallaan nostalgisia lapsuuteen liittyviä kirjoja.
Lue lisää kesälukumaratonista Kirjan jos toisenkin -blogista.
Hauskaa kesälukumaratonin jatkoa kaikille siihen osallistuville tai sitä seuraaville!
Lauantai klo 11.00
Asetuin ulos auringonpaisteeseen istumaan ja avasin Anne Leinosen kirjan Kirjanoita. Se oli jäänyt kesken, joten halusin lukea sen ensimmäisenä loppuun. Kirja oli minulle oikeastaan pieni pettymys. Olin kuullut siitä kehuja, mutta se ei ollutkaan niin maaginen kuin olin ajatellut. Ajoittain tunnelman pilasi omituiset sanavalinnat pyörylöistä läpysköihin. Lisäksi kirjassa lueteltiin aivan turhan paljon eri katujen ja paikkojen nimiä. Tavallaan ymmärsin, että kirjan ideana oli yhdistää maailma nykypäivän Helsinkiin, mutta luettelointi teki siitä ennemminkin tylsää kuin jännittävää. Kirjan loppu oli vetävä ja jäi mielenkiintoiseen kohtaan, joten uskon lukevani kaikesta huolimatta myös seuraavan kirjan. Minusta tuntui siltä, että olisin pitänyt kirjasta nuorempana. Luin lapsena kirjoja muun muassa noidista ja vampyyreista, joten kirja tuntui jollain tavalla nostalgiselta.
klo 14.00
57 sivua luettu. Jatkoin lukumaratonia lukemalla Mila Teräksen Noitapeili nimistä kirjaa. Se vei minut mukanaan, kun päästiin tutustumaan mystiseen kirjastoon maagisine äänineen ja tuoksuineen. Minua huvitti Kirjanoita ja Noitapeili kirjojen yhteinen piirre seikkailla kirjastossa ja juoda teetä. Luin innokkaasti noitien elämästä Kyöpelinvuoren kupeessa, kunnes huomasin, että kirja ei ollutkaan niin ainutlaatuinen kuin olin ajatellut. Se oli sekoitus Harry Potter kirjojen maailmaa ja niin sanotusti perinteisiä noitakirjoja koukkunokkaisine ja sammakonkutua syövine noitineen. Viimeistään minulta meni kirjaan maku, kun paikalle pölähti Potterien Rita Luodikon kopio.
klo 16.00
135 sivua luettu. Päätin pitää parin tunnin tauon ja lähteä harrastamaan liikuntaa. Olen levoton lukija. En jaksa olla kovin pitkään paikoillani, vaan tarvitsen välillä liikkumista. Puuhastelin muutenkin aina ajoittain jotain lukumaratonin aikana.
klo 20.00
237 sivua luettu. Luin Noitapeili kirjan loppuun. Pidin lopun vauhdikkuudesta. Pohdin hetken, luenko Muumeja vai Darren Shan kirjoja. Päätin pysyä tavallaan samassa teemassa ja otin Friikkisirkus kirjan käteeni. Kirja oli kirjoitettu eri tyylillä kuin kaksi edellistä, joten kesti hetken aikaa päästä kiinni tekstin rytmiin. Minua alkoi heti ällöttää, sillä päähenkilö rakasti hämähäkkejä. Karvajalat ovat minun ehdoton inhon kohteeni. Lisäksi minua ahdisti ajatella entisaikojen sirkuksia, joissa esiteltiin erilaisia ihmisiä kansan huvina. Mietin jo kirjan lukemisen keskeyttämistä, mutta en halunnut luovuttaa. Jostain syystä minulle tuli kirjasta mieleen vanhanaikaisuus. Vilkaisin julkaisuvuotta, mikä oli 2000. Kirjasta tuli jostain syystä sama tunnelma mieleen kuin 3 etsivää kirjoista.
klo 23.00
294 sivua luettu. Päätin siirtyä unten maille.
Sunnuntai klo 11.00
Luin Friikkisirkusta aamulla eteenpäin. Innostuin kirjasta, kun siihen asteli vampyyri. Luin lukumaratonin aikana yhteensä 356 sivua. Lopputunnelmat olivat hyvät, sillä onnistuin viimein osallistumaan kunnialla lukumaratoniin, kun kaksi edellistä menivät sairastelun ja matkustelun vuoksi hieman pieleen. Viime vuoden blogistanian kesälukumaratonissa luin vain 198 sivua, joten paransin tulostani. Toisaalta minulla oli silloin vaikeampia kirjoja luettavana. Oli hauskaa lukea tavallaan nostalgisia lapsuuteen liittyviä kirjoja.
Lue lisää kesälukumaratonista Kirjan jos toisenkin -blogista.
Hauskaa kesälukumaratonin jatkoa kaikille siihen osallistuville tai sitä seuraaville!
Minäkin olen levoton lukija. Vuorokauden aikana luin todella monessa paikassa meillä kotona, sisällä ja ulkona.
VastaaPoistaKirjanoita ja Noitapeli ovat minulle vieraita kirjoja, niistä oli mielenkiintoista lukea.
Kiva lukea näitä lukumaratonpostauksia. Itse en ole vielä osallistunut, koska en ole yksinkertaisesti ehtinyt. Elokuussa pitäisi olla aikaa, koska silloin olen vielä lomalla, joten ehkä silloin kunnostaudun maratonilla.
VastaaPoistaKiva teema tuo lapsuudesta tutut kirjat :) Ja hyvin sait sivujakin kertymään!
VastaaPoistaMila Terä on tuttu aikuisten kirjoista, olen molemmat lukenut ja tykännyt kyllä.
Olipa harmi, että Teräksen kirja on noin Pottereihin kallellaan. Siinä on silti tosi kaunis kansi. :) Sait kasaan hienon sivumäärän, vaikka tärkeintähän on minusta, että ylipäänsä viihtyy kirjojen parissa. Kirjat ovat muutenkin niin eritasoisia lukuvauhdin suhteen, etten itse tykkää ollenkaan tuijotella näitä sivumääriä niin tarkkaan.
VastaaPoista