Siirry pääsisältöön

Tekstit

Tommy Orange: Ei enää mitään

Kaksitoista kaupunkilaistunutta intiaania valmistautuu powwow-juhlaan. Jokainen heistä suhtautuu menneiden sukupolvien kulttuuriperintöön eri tavalla. Maailma on ahdistava ja väkivallan sävyttämä. Tulevaisuutta ei ole. Jäljellä on vain tässä ja nyt. "Intiaanina olemisessa ei koskaan ole ollut kyse maahan palaamisesta. Maa on joko kaikkialla tai ei missään." (s.18) Kuuntelin äänikirjaa keskittyen esiin nouseviin aiheisiin. Amerikan historia painaa raskaana. Kiitospäivä muistuttaa joka vuosi menneistä raakuuksista. Intiaanien kulttuuriperintö on enää vain sirkushuvia maksavalle kansalle. Yhteiskunta ummistaa historialle silmänsä. "Ennen kuin olimme saaneet oikeuden äänestää, päämme oli pennyn kolikossa, intiaanisentissä, ja sen jälkeen biisoni-viisisenttisessä, jotka on nyt poistettu kierrosta, samoin kuin totuus historian tapahtumista kaikkialla maailmassa-" (s.13-14) Intiaanit ovat jumissa nykyhetkessä. Heillä on haaveita, jotka eivät koskaan toteudu. Heillä on menn...

Kiera Cass: Petetty

Kaksiosaisen kirjasarjan toisessa osassa Hollis Eastoffe matkustaa uuteen kotimaahansa Isolteen surevana leskenä. Hänen ei ole helppo sopeutua ihmisten joukkoon, sillä hän eroaa heistä silmiinpistävästi sekä ulkonäkönsä että tapojensa vuoksi. Edesmenneen aviopuolison Silasin veli Etan ei tee tilannetta yhtään helpommaksi. Mies halveksuu Hollisia päästä varpaisiin. Miten käy, kun heidän on pakko tehdä yhteistyötä aikomuksenaan pelastaa Isolte pahan kuninkaan teoilta? "Etanin askeleet kuuluivat selvästi takaani, kunnes taas vaimenivat, kun hän käveli huoneen toiseen päähän. Vedin syvään henkeä ja tunsin oloni huomattavasti levollisemmaksi, kun hän ei ollut selkäni takana." (s.22) Hollisin ja Etanin suhde toisiinsa on perinteinen vihollisista rakastavaisiksi tarina. Se ei ole edes mikään juonipaljastus, sillä koko kirja pyörii heidän ympärillään. Tai oikeastaan Hollisin, jonka perässä Etan juoksee. Hollis kehittyy hivenen ihmisenä edelliseen kirjaan verrattuna, mutta on silti ko...

Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet

Kolme nuorta on elämänsä käännekohdassa englantilaisella pilkukadulla nimeltään Turnaround. Ian asuu yksin, äänittää ääniä ja tekee niistä konemusiikkia. Elias siivoaa biologiselta isältään perimäänsä taloa ja suunnittelee roolipeliä. K vaeltaa talosta toiseen hanttihommia tehden. Eräässä talossa asuvan pienen tytön valokuvissa näkyy ihmisiä, joiden ei pitäisi olla niissä. Hänen valoherkkä äitinsä varoittelee tien viimeisestä talosta, joka on kirottu. "Siitä on viisitoista vuotta. Siitä kaikki alkaa." (s.7) Kiehtova tarina elämästä, joka muotoutuu tehtyjen valintojen mukaiseksi. Maailma rakentuu ympärille sitä mukaa, kun sitä tutkii. Ihmisiä kohdataan tai he jäävät kohtaamatta. Asioita tapahtuu tai ne jäävät tapahtumatta. Lukeminen herättää eloon kipinän kirjoittaa roolipeliä, mitä olen nuorena harrastanut. Henkilöiden lisäksi etenkin tarinan miljöö mystisine taloineen ja maiseman halkovine junaraiteineen on kutkuttava. Tämän kirjan - nuorille suunnattua spekulatiivista fikti...

Anna James ja Tilly kirjat

Kirjamatkaaja Tilly Pages jatkaa kirjamatkailuaan kirjoissa 'Tilly ja seikkailujen kartta' ja 'Tilly ja kirjojen kätkijät'. Maailma on muuttumassa. Ihmiset unohtelevat kirjojen nimiä. He eivät muista, mitä ovat tekemässä ja mistä syystä. Tilly matkustaa ystävänsä Oskarin kanssa Amerikkaan etsimään arkistonhoitajia saadakseen vastauksia. "'Kaipa me ollaan kaikki tarinoista tehtyjä.'" Kirjasarja paranee edetessään. Uppouduin tarinaan etenkin siinä vaiheessa, kun Milo ilmestyy Tillyn elämään Horation ohjaamalla Sesquipedalian eli Kippari nimisellä maagisella junalla. Poika on liikuttavan aidon oloinen. Hänen elämäntarinansa on koskettava. Milo on kirjasarjan lempihahmoni. Haluaisin lukea hänen lohtukirjansa 'Rautatielapset'. "'Vaari sanoo aina, että kirjoja lukemalla me voidaan päättää, keitä haluamme olla. Että meidät kaikki on tehty niistä hahmoista, jotka ovat meille tärkeitä.'" Tillyn seikkailut ovat kiinnostavia ja jännittäv...

Sayaka Murata: Maan asukit

Natsukilla on siilipehmolelu nimeltään Pyuto. Se on hänen mukaansa avaruusolento, jonka kotiplaneetta on Pohapipinpobopia. Natsukin serkku Yuu paljastaa myös olevansa kotoisin ulkoavaruudesta, sillä hänen äitinsä on sanonut hänen saapuneen maapallolle avaruusaluksella. Natsuki tukeutuu serkkuunsa, sillä hän kokee olevansa ulkopuolinen. Aikuiseksi kasvettuaan Natsuko ei vieläkään sopeudu ympöivään yhteiskuntaan, vaan tarkastelee sitä avaruusolennon silmin. "'Tuo tyttö on kyllä ihan toivoton tapaus. Ei osaa tehdä mitään kunnolla, väsyttää ja ärsyttää katsellakin tuota touhua.'" (s.26) Natsuki näkee maapallon ihmistehtaana. Elämä kiertyy seksuaalisuuden ympärille. Sitä ei pääse mihinkään pakoon, sillä tehtaan kätyrit vartioivat kaikkialla. Ihmisten sukupuolielimet ovat tehtaan omaisuutta. Jokaisen on tehtävä oma työnsä. Kellään ei ole lupa laiskotella. "Minä tuijotin ulkona huojuvien puiden lehtiä, joiden alapinnat olivat turvonneet halkeamispisteeseen. Sysipimeys v...

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Kolmen sukupolven naiset - Sirkka, Siru ja Jade - käyvät läpi oman elämänsä kipukohtia ja unelmia erään pääsiäisen aikana. Naisten kotikylä on jämähtänyt 90-luvulle. Ainoastaan sähkölaitteet kertovat, mitä vuotta oikeasti eletään. Nuoret jakavat koulussa koulukuvauksesta saatuja tarrakuvia, pukeutuvat Hobby Hallista tilattuihin vaatteisiin ja katsovat kotona tosi-tv-sarjaa varsinaisena katseluaikana. Vanhemmat viettävät aikaa lähikapakassa, kun taas isovanhemmat yrittävät pitää kulisseja yllä ulkoisilla statussymboleilla. "Suomen suosituin juontaja kertoo jälleen kerran, että kuka vain pystyy mihin vain, kunhan uskoo unelmiinsa" (s.15) Pilvi Hämäläinen leikittelee kirjassaan häpeällä ja häpäisemisellä. Välineeksi sopii mikä tahansa asia, joka erottaa henkilön muista ihmisistä, kuten sairaus, sukupuoli ja yhteiskuntaluokka. Musta huumori viuhuu ja käy jopa pissa-kakka puolella. Kirjan henkilöiden elämää, tunteita ja traumoja käydään läpi huumorin tukemana, komiikan keinoin. Le...

Liz Braswell: Tyttö ja lasikenkä

Tuhkimo viettää kuninkaanlinnan tanssiaisissa unohtumattoman illan. Keskiyö koittaa yllättävän nopeasti, joten hänen on kiiruhdettava takaisin kotiin ennen kuin haltiakummin taika raukeaa. Juostessaan hän pudottaa toisen lasikengistään. Seuraavana päivänä suurherttua saapuu etsimään kengän omistajaa. Tuhkimo ei pääse tapaamaan miestä, sillä hänen äitipuolensa lukitsee hänet ullakkohuoneeseen. Muutaman mutkan kautta Tuhkimo päätyy kuninkaanlinnaan töihin. Hän saa selville, että kummitädin taikuus on lailla kiellettyä ja että suurherttua yrittää syöstä kuninkaan vallasta. Tilanteelle täytyy tehdä jotain. "Hän oli suojellut itseään hautaamalla murheensa unelmiin ja teeskentelemällä, että asiat olivat hyvin." (s.40) "Samalla hän oli tajunnut, että hän voisi vielä joskus lähteä äitipuolen luota. Hän voisi unelmoida asioista, ja ne voisivat jopa toteutua." (s.17) Tämä vaihtoehtotarina on vetävä seikkailu. Tuhkimo oppii, että maailmassa vallitsevaa pahaa vastaan on noustav...