Unelmien aika

Runokokoelman runoissa liikutaan öiseen aikaan. Kuu loistaa ja ihmiset uneksivat. Eläimet ja satuolennot puuhastelevat yön äänimaisemaa luoden. "Vaan kaikki jotka kuuluvat päiväseen aikaan kuun tieltä väistyvät unen taikaan." (s.15) Minulla on kolme lempirunoa. Kirsi Kunnaksen runossa 'Peikko ja kuu' peikko ihmettelee kuuta, joka heijastuu suosta ja onkin yhtäkkiä kuusen latvassa. R. L. Stevensonin ja Kirsi Kunnaksen kääntämässä runossa 'Unien maa' kerrotaan päivien leikeistä ja unien taianomaisista seikkailuista. Erik Blombergin ja Kirsi Kunnaksen kääntämässä runossa 'Älä pelkää pimeyttä' pohditaan, kuinka valoa ei ole ilman pimeää. "koskaan en päivisin kuulla saa Unien maitten soittajaa." (s.36) Jenny Lucanderin kuvitus luo yöllistä tunnelmaa. Se on taianomaista, eläväistä ja unenomaista. Värit ja sijoittelu poikkeavat totutusta. Kaikki on sadunomaista. "vain pimeyden kautta voi valo esiin tulla." (s.41) Voisin kuvitella, että kir...

Runokirjassa runoillaan omannäköisestä onnesta ja elämän merkityksellisyydestä. Sanat ja ajatukset ovat kauniita ja kannattelevia. Elämää eletään hiljaa ja rauhassa. On lupa olla oma itsensä, huolehtia itsestään ja ottaa hyvää vastaan. "ja tarinani tapahtuu parasta aikaa" (s.31) Ihminen kohtaa pelkoa, ikävää ja arvaamattomuutta. Hän saattaa jumittua ja arvostella itseään. Luottamus, rohkeus, toivo ja hyvän näkeminen kannattelevat silloin, ja ajatus, että minä kelpaan minulle. Huolista voi ottaa vapaapäiviä. "kiertää sadannen kerran samalle suolle" (s.10) Kirjan kansi on erittäin kaunis. Sisäsivuilla on myös piirrettyjä lintuja. Kirjan runoihin voi aina palata, jos tarvitsee lohtua ja perspektiiviä omaan elämään. "Älä vielä kyllästy elämään" (s.38)

Alusta loppuun on kokoelma selkokielisiä runoja tunteista ja elämänkaaresta. Aiheina ovat ajan kuluminen, muistot ja hetkessä eläminen ja ihmissuhteet, läheisyys ja muutos. Runoista huokuu haikeus. "Kaikki painaa. Liikun hitaasti huomiseen. Silti liikun." (s.19) Kirjan lopussa herätellään keskustelua kysymyksin. Mieleen nousee muistoja, tunteita ja tulkintoja. Vaikuttavin kysymys on mielestäni "Miltä hämähäkin seitti näyttää? Mikä asia voi olla sinulle erilainen kuin jollekin toiselle?" Tulkitsen kyseessä olevan runon kertovan esteettömyydestä ja saavutettavuudesta eli ihmisten moninaisuuden huomioon ottamisesta. Sen vuoksi selkokirjojakin tarvitaan. "Ilo löytyy hetkistä ihanan lämmin olla." (s.10)

Yksinäinen ihminen elää arkeaan kotitöitä tehden, asunnossaan haahuillen ja yhdelle henkilölle ateriaa valmistaen. Ajatukset pyörivät ympyrää. "mutta rypyt vain leviävät vaatteesta kohti sormenpäitä" (s.11) Yksinäisyys on irrallisuutta, jumiutumista, kaipuuta ja pysähtyneisyyttä. Pitkittyessään masentuneisuutta, sulkeutuneisuutta ja arkuutta sallia ihmisten tulla lähelle. Häpeää. Yksinäisyys on sitä, kun ei koskaan kuule itseään kutsuttavan nimeltä. "teatterin tyhjyydessä tuoleja sylikkäin" (s.59) Lainasin runokirjan kirjastosta kirjailijan vinkattua minulle kirjaansa. Kirja on vahva ja yllättävä. Runot ovat oivaltavia ja helposti lähestyttäviä. Kannen yksivärinen sininen kuvastaa kirjan tunnelmaa ja sisältöä. Kirja katoaa huomaamattomana muiden kirjojen joukkoon. Sen löytää vain, jos se kutsuu luokseen.

Kolmikielinen runokirja on kirjoitettu varsinaiskarjalan eteläisellä murteella eli suvikarjalaksi, suomeksi ja englanniksi. Runot kuvastavat näkymättömyyttä, ulkopuolisuutta ja oman kielen ja kulttuurin katoavaisuutta. Kirja ajatuksena on oman identiteetin, kulttuurin ja kielen etsintä ja traumasta parantuminen. Runojen kautta kuuluviin nousevat tunteet: viha, suru, hätä, katkeruus, uhma, tuska, kaipaus, halu, puutos, haavoittuvuus, turhautuminen, vimma ja voima. "äänetön ilman esiäitieni kieltä" (s.10) Kirjailija on syntynyt ja kasvanut Suomessa, mutta hänellä on sukujuuria Karjalassa. Hänen mukaansa karjalainen kulttuuri elää. Se ei ole mytologiaa tai historiaa. Karjalan kulttuuria on määritelty jo pitkään ulkopuolelta. Runokirja tuo esille äänen kulttuurin sisältä. "kätketty kieli kitketty kulttuuri kavallettu kansanperintö" (s.82)

Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) on kirjoittanut isänmaallisia runoja tilanteessa, jossa itsenäistyminen on ollut vain etäinen haave. Vänrikki Stålin tarinat on ilmestynyt vuosina 1848 ja 1860. Kansallistunnetta kohottavissa runoissa kuvataan Suomen sodan (1808-09) myyttisiä sankareita. Johan Ludvig Runeberg ei ollut historioitsija, vaan nimenomaan runoilija. Kirjan lopussa on luettelo todellisista henkilöistä ja tapahtumapaikoista, joita Johan Ludvig Runeberg on käyttänyt mallina. Kansilehden mukaan Suomen kansaa ja luontoa kuvaavat runot antoivat suomalaisille moraalisen identiteetin. Runoteoksesta löytyy muun muassa kansallislaulu ja porilaisten marssi. Sven Dufvan tarina on suosikkini. Mies, jonka päätä ei järki pakota, mutta jonka rohkea sydän on juuri oikealla paikalla. Kirjoituskielenä on käytetty ruotsia, sillä se on ollut sivistyneistön kieli, sillä onhan alue ollut pitkään osa Ruotsia. Runoteos on välttänyt sensuurin ja saanut suosiota. Johan Ludvig...

"halusi eroon ystävästään yksinäisyydestä kukapa sen huolisi kurjan kaverin öisen ystävän." (s.15) Runot virtasivat ohitseni kuin vesi joessa. Katselin niiden kulkua tyhjin silmin mitään ajattelematta. Annoin veden virrata. En yrittänyt vaikuttaa sen kulkuun. Runot jatkoivat matkaansa minusta välittämättä. "uskaltaa olla tässä nyt" (s.56) Yksinäisyys on marraskuisen pimeitä päiviä, kylmiä pakkaskelejä ja sumuisia sateita. Se asustaa kuivissa kanjoneissa, paleltuneessa maassa ja tyhjillä kujilla. Ystävyys ja rakkaus luovat maailmaan värit ja kauniit kesäpäivät. "Suljin silmäni kaupungin valoilta näkemättä ettei ole mitään pelättävää vain pääni näyt menneet huomiset tulevat eiliset kasvot vanhoissa valokuvissa." (s.62) Lempirunoni ovat 'Ystävänä yksinäisyys', 'Sadan vuoden sateen jälkeen' ja 'Yksi tuhansista kyynelistä'. Ne puhuttelevat ja erottuvat joukosta. Koen runojen toisteisuuden raskaana. Menneen muistelua ja rakkaasta ihmisest...

Lauri on tehnyt itsemurhan hyppäämällä junan alle lukuvuoden ensimmäisenä koulupäivänä. Hänen siskonsa jää selviytymään surusta. Hän vaeltaa metsään ja istuutuu kivelle, jonka Lauri on hänelle kerran osoittanut. Sisko juttelee ajatuksissaan veljelleen yrittäen ymmärtää hänen tekoaan. Hän haluaisi löytää syyn - tai syyllisen - voiko hänessä itsessään olla syytä. Mitä koulussa oikein tapahtui? Miksi opettajat eivät huomanneet mitään? Mitä mieltä Laurin tunteneet koululaiset ovat? Voisiko olla mahdollista, että junan alta löytynyt poika ei ollutkaan Lauri? Laurin kuolema vaikuttaa kaikkiin. Laurin äiti jää työkyvyttömäksi ja isä muuttaa Tallinnaan asumaan. Ihmiset neuvovat, miten tapahtunutta kuuluisi surra. "meinaat että se luuli selviävänsä? ehkä se tunsi olevansa ikuinen haavoittumaton, voikukka joka nousee aina uudelleen" Veli seuraa siskoa joka paikkaan - ajatukset eivät irtoa hänestä koskaan. Tapahtumaa kelaa jatkuvasti alusta loppuun ja lopusta alkuun. Kymmenen vuo...

Jenni Haukion kauniissa runokokoelmassa menneisyys ja nykyisyys tervehtivät toisiaan. Rakkauden kohde ja luonto sulautuvat yhteen. Maalaisromanttiset maisemat vaihtuvat kolkon kaupungin yksinäisyyteen. Vaeltava, ikiaikainen meri tuntee ihmisen kaihon. Kaikki on katoavaista. "puoli neljän aikaan takerrun postiluukusta sanomalehteä työntävän jakajan ranteeseen vain pitääkseni toista ihmistä kädestä" Haukio on taitava kuvaamaan hetkiä. Maisema elää hänen tarkastelunsa alla. Lukija voi sielunsa silmin nähdä 'veteen heitetyn kiven synnyttämän aaltoilun' ja kuulla kuinka 'apea tuuli näppäilee hauen kuivunutta selkäruotoa'. "Tunnen saman kuin sinä, nuoren meren kohinan, uusien olomuotojen kutsun." Helmet lukuhaaste 2019: 37. Pienkustantamon julkaisu

"kukaan ei naura enää ikinä" Ikonen, Tarita: Kylmyyden monologi Julkaistu: 2018 Mistä maasta: Suomi Kustantaja: Lasermedia Oy Sivumäärä: 105 Miltä tuntuu olla koulukiusattu? Kuinka hän käsittelee kokemustaan? Miten syviä, henkisiä arpia voidaan paikata? Voiko pahan olon purkaa vain pahalla? Kirjassa on runoja, jotka liittyvät koulukiusatun kostofantasioihin. Hän purkaa tunteitaan toivomalla voivansa satuttaa kiusaajaansa yhtä pahasti - tai vielä pahemmin - kuin häntä itseään on satutettu. Runot kuvaavat kaiken kattavaa pahan olon tunnetta mustanpuhuvan huumorin keinoin. "Yhteishaussa haen hietaniemen hautausmaalle opiskelemaan turvallisuus- ja sosiaalialaa." (s.92) Voiko kukaan lopulta estää koulukiusaamista? Onko aikuisilta otettu pois todelliset keinot puuttua tilanteeseen? Mitä seurauksia kiusaamisesta voi tulla kiusatulle itselleen, kiusaajalle ja hiljaisille hyväksyjille? Onko vanhemmilla muuta vaihtoehtoa kuin saattaa lapsensa vuosi vuoden jälkeen ...

"Kiitoksen aika on nyt." Kaskinen, Anna-Mari: Enemmän kuin ymmärrän Julkaistu: 2011 Mistä maasta: Suomi Kustantaja: Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Sivumäärä: 48 Kirjaan on koottu runoja, jotka jollain tavalla liittyvät kiitokseen. Tartuin runokirjaan, koska se oli esillä kirjaston aulassa ja koska muistin, että minun pitäisi lukea kotimainen runokirja helmet lukuhaasteeseen. Kirja oli houkuttelevan värinen ja aihe kuulosti mielenkiintoiselta. Sitä ei oltu myös pilattu liian suurilla sivumäärillä. Sisältö osoittautui lukemisen jälkeen kovin suppeaksi käsittäen kiitokset vain lapsia, puolisoa ja Jumalaa koskien. "Hyräily mustarastaan kiitosta on tulvillaan" (s.7) Jostain syystä en saanut runokirjasta mitään irti. Yksikään runo ei puhutellut minua. Ne tuntuivat kaukaisilta ja vanhanaikaisilta. En saanut niistä mitään irti. Toivoin, että olisin tarttunut johonkin toiseen runokirjaan. Jospa ensi kerralla olisi parempi onni. Helmet lukuhaaste 2018: 2. Kot...

"Kirjassa aurinko paistaa" Takala, Tuija: Selkorunoja: Kierrän vuoden Julkaistu: 2016 Mistä maasta: Suomi Kuvat: Jani Ahti Taitto: Birgit Tulla Kustantaja: Oppimismateriaalikeskus Opike Sivumäärä: 109 Kirjassa on luontoon liittyviä runoja jokaiseen vuodenaikaan. Ne ovat ihanan osuvia - niin oivallisia, että huomasin naurahtelevani ilosta ääneen. Lempirunoikseni valikoituivat numerot 1, 2 ja 4. Ne liittyvät tammikuuhun, joka onkin ihan ovella. "Pakkanen ja minä olemme työpari. Teemme pilviä." Kirjassa on kauniita kuvia. Ihastuttavin niistä on mielestäni kissa, joka katselee pajunkissoja. Kirjan lopussa on kysymyksiä, joihin voi pohtia vastauksia ja oppia lisää runoista. Runot auttavat ajattelemaan, saavat hyvälle tuulelle ja herättelevät uusia oivalluksia. Tämä on sellainen runokirja, jonka haluaisin omistaa, jotta voisin palata siihen uudestaan. Onneksi sen voi aina lainata kirjastosta. "Kuulinko jotain? Koputtiko kevät jo oveen?" He...

"Kirkkaan yksinolon siivillä" Kunnas, Kirsi: Kaunis hallayö Julkaistu: 1984, 2.painos Mistä maasta: Suomi Kustantaja: WSOY Sivumäärä: 75 Kaunis hallayö on sekä nimeltään että kanneltaan kaunis. Luin kirjan runohaastetta ja Helmet lukuhaastetta ajatellen. Tein saman virheen kuin viime kerralla runokirjaa lukiessani ja luin runot melkein yhteen putkeen. Minusta tuntuu siltä, että runojen merkitystä olisi pitänyt jäädä mietiskelemään hieman enemmän. Ehkä nopea lukeminen johtui suorittamisen tunteesta sekä runojen alakuloisuudesta. Minulle kirjasta välittyi haikea ja surullinen tunnelma. Voisin kuvailla runojen sisältävän suomalaista melankolista mielenmaisemaa maalaisympäristössä. Runojen aiheista mieleen painuivat luonto, koti ja yksinäisyys. "Askeleet kuin kyyneleet" (s.35) "Niin harvaa ainetta että tähdet lävitseni lentävät" (s.68) Helmet lukuhaaste 2017: 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis 100 suomalaista kirjaa: 32/100 Viini lasiss...

"1000 tykkäystä ja yksikään niistä ei oo sulta" Paperi T: Post-alfa Julkaistu: 2016 Mistä maasta: Suomi Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Kosmos Sivumäärä: 93 Istun alas edessäni mustaa paperia ja tee. Tämäkö nyt on sitä runoutta? Olen epämukavuusalueellani runoja lukiessani. Tartuin tähän kirjastosta löytämääni kirjaan vain, koska sitä oli kehuttu ja koska päätin osallistua runohaasteeseen. Paino jälkimmäisellä. Luin kirjan yhdeltä istumalta, mikä oli luultavasti virhe, sillä en saanut sisäistettyä runokirjasta oikein mitään. Naurahtelin kyllä välillä joillekin oivaltaville ajatuksille, mutta jälkikäteen en enää muistanut, mille olin naureskellut. Kirjan runot kuvaavat elämään turhautuneen miehen synkkiä ja suorasukaisia ajatuksia. 100 suomalaista kirjaa: 9/100 Viini lasissa kuin veistos -runohaaste