Ermelindo Mucanga asuu vaeltavana henkenä omassa haudassaan. Hänen on mentävä jonkun elävän, mutta pian kuolevan ihmisen kyytiin, jotta hän voisi kuolla kunnolla. Ermelindo asettuu poliisikomisario Izidine Naitaan, joka tutkii parhaillaan vanhainkodin johtajan murhaa. Vanhainkoti sijaitsee entisessä siirtomaavallanaikaisessa linnoituksessa. Kuulusteltavat vanhukset kertovat jokainen oman versionsa tapahtumista. He tarinoivat tarinoimisen riemusta. Heistä on mukavaa saada viimein huomiota. Kukaan ei käy katsomassa heitä muuten kuin aikeenaan varastaa heiltä. He ovat omien sanojensa mukaan joutuneet kärsimään sota-ajan ja nyt he kärsivät rauhan aikaa. "Jokaisella on omat murheensa, jotka ovat suurempia kuin maailma." (s.95) Mosambik elää itsenäisyyden jälkeistä aikaa, mutta siirtomaavallan aika muhii edelleen mielessä. Vanhainkodissa asuu sekä mustia että valkoisia ihmisiä, jotka miettivät, miten suhtautuivat toisiinsa ennen ja miten toimivat toistensa kanssa nyt. Kirjassa ovat...
Tervetuloa kirjablogiin! Lukukokemuksia, kirjojen herättämiä ajatuksia, lukuhaasteita, kaikkea kirjoihin liittyvää - ripauksella teatteria ja balettia. Unelmien toteuttamista - tässä ja nyt.