Siirry pääsisältöön

Aki Pulkkanen: Pohjolan joulu: perinteitä kekristä nuuttiin

Joulua vietetään talvipäivänseisauksen aikaan. Suomen juhlatapojen juuret ulottuvat kekriin. Osa tavoista on kaupallisia, muiden kulttuurien tuomaa ja vahingossa keksittyjä.

"Elävä jouluperinne uudistuu jatkuvasti ja menneiden tapojen alkuperä hämärtyy." (s.8)

Kekri on sadonkorjuujuhla. Siihen liittyy yltäkylläinen syöminen, himmelit, kekriporsas (skandinaavit uhrasivat hedelmällisyyden jumala Freylle sian), menneiden muistelu, loma-aika, sauna, naurislamppu, kynttilälyhty ja taiat. Kekrinä poltettiin kokkoja pahantahtoisia vainajia karkottamaan, leikittiin ja tanssittiin. Nuoret kiersivät kekripukkeina ja kekrittärinä kyläpaikoissa ja olivat viinaryyppyä ja herkkuja vailla. Kekrinä vuosi vaihtui uuteen. Syystyöt kuten sadonkorjuu, viljan leikkuu, tuulimyllyllä jauhaminen, eläinten lahtaus, kehruu ja pyykkäys oli tehty ja siirryttiin sisätöihin.

"Onnistunut satokausi oli todellinen juhlan aihe." (s.8)

Talvipäivänseisauksena on haluttu turvata auringon uusi synty ja kesän saapuminen. Roomassa on vietetty Auringonjumalan syntymäjuhlaa 25.12. Vuonna 354 Vatikaani virallisti päivän Jeesuksen syntymäjuhlaksi.

"Vanhojen pakanallisten juhlien ja paikkojen kristillistäminen on ollut aina käytännöllistä kirkon vallan pönkittämistä ja perinteiden muokkaamista." (s.13)

Tietokirjassa käydään läpi jouluun liittyvien perinteiden taustoja kynttilöistä joulukalenteriin ja korteista piparkakkuihin. Raittiusseurakin pääsee ääneen: "Anna lapselle raitis joulu."

Kommentit