Hu Anyan muistelee kirjassaan työuraansa 2000-luvun Kiinassa. Hän on asunut eri kaupungeissa ja työskennellyt 19 eri työpaikassa. Hän on ollut pikalähetti, vartija, myyjä, leipuri ja graafikko. Hän on viettänyt lähes kaiken aikansa töissä ja tullut toimeen pienellä palkalla.
"Ihmiset saattoivat hokea, että kaikki työ oli yhtä arvokasta, mutta harva oikeasti uskoi väitteen pitävän paikkansa." (s.200)
"- he lisäsivät vähä vähältä taakkaani, kunnes lopulta siitä tuli niin raskas, että minun oli laskettava se maahan ja vaihdettava maisemaa." (s.176)
Hu Anyan kertoo työelämään liittyviä totuuksia. Työpaikoilla tilanteet muuttuvat jatkuvasti ja ihmisiä on vaikea tavoittaa. Työvälineet ovat huonokuntoisia ja puutteellisia. Niiden korjaaminen on työntekijöiden vastuulla. Työntekijät joutuvat tekemään asioita, mitkä eivät kuulu heidän toimenkuvaansa. Heidät pakotetaan osallistumaan palkattomiin kokouksiin ja tekemään pitkiä työpäiviä. Heillä saattaa olla vain muutama vapaapäivä kuukaudessa. Työpäivä saattaa kestää aamusta iltaan ilman ruokataukoa. Ahkerin työntekijä halutaan pitää vieläkin ahkerampana. Muiltakin odotetaan samaa tehokkuutta. Virheitä tehneitä työntekijöitä nöyryytetään. Työntekijöille valitetaan jokaisesta pienestäkin virheestä. Työnantaja ottaa negatiivisen asiakaspalautteen aina totena.
"Hän nosti minut jalustalle, koska halusi ruoskia muita korjaamaan asenteensa ja tekemään työnsä paremmin." (s.197)
"Minä en ollut niin hullu, että olisin halunnut riskeerata henkeni työn takia." (s.16)
Hu Anyan kertoo välillä hyvinkin yksityiskohtaisesti työelämän epäkohdista. Lähetti esimerkiksi joutuu maksamaan paketin uudelleenohjauksen itse, jos hän vie paketin väärään osoitteeseen, siinäkin tapauksessa, jos asiakas on antanut väärän osoitteen. Lähetillä ei ole oikeutta tarkistaa asiakkaan henkilöllisyyttä, mutta hän joutuu maksamaan, jos hän toimittaa paketin väärälle henkilölle.
"Minut oli jyrätty henkisesti maan tasalle, ja tuntui mahdottomalta nousta enää takaisin pystyyn." (s.130)
Hu Anyan kuvailee ihmisten kohtaamisia. Niissä näkyvät yhteisöllisyys ja yksilöiden kilpailu, ystävällisyys ja hyväksikäyttö, auttavaisuus ja huijaaminen. Suurin osa ihmisistä osaa tarkastella asioita vain omasta näkökulmastaan katsoen. Ihmiset, jotka toimivat väärin, palkitaan. Hu Anyan kuvailee sosiaalista ahdistuneisuuttaan, alemmuuden tunnettaan, alentunutta mielialaansa ja vaikeutta sopeutua vallitsevaan arvomaailmaan. Hu Anyan kirjoittaa ohikiitävistä hetkistä ja elämän pienistä merkityksellisistä asioista.
"Toisin kuin moni saattaa kuvitella, liikuntarajoitteiset pystyvät tekemään töitä, useissa tapauksissa aivan yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin." (s.23)
Kirja avaa näkymän maailmaan, jossa ihminen pakotetaan työskentelemään huonoissa oloissa ja elämään pienellä palkalla. Syynä kehitykseen on suuri työntekijöiden tarjonta ja matala koulutusvaatimus. Palkat pysyvät pieninä, kun työnantajien ei tarvitse kilpailla työntekijöistä. Palvelun hinta pysyy matalana, kun kulut ovat pienet, mikä taas saa ihmiset kuluttamaan palvelua enemmän, jolloin yrityksen asema markkinoilla paranee.
"Sinä iltapäivänä ajattelin, ettei ihmiselle ehkä sittenkään ollut onni syntyä tähän maailmaan." (s.239)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!