Siirry pääsisältöön

Liane Moriarty: Täällä vain hetken

Rouva Kuolemaksi jälkeenpäin nimetty nainen nousee lentokoneessa paikaltaan, kävelee käytävää pitkin ja osoittaa vuorotellen jokaista matkustajaa kertoen heille, milloin ja miten he kuolevat. Matkustajien suhtautuminen tilanteeseen vaihtelee järkytyksestä iloon riippuen ennustuksen laadusta. Osa matkustajista ei välitä tapahtuneesta, sillä he eivät usko ennustajiin. Paniikki iskee muutaman kuukauden päästä, kun ennustukset alkavat käydä toteen.

"'Elämä ei ole koskaan tarpeeksi pitkä, vai kuinka?'" (s.284)

Kirja pohtii, millaista on olla ihminen epävarmassa ja epäoikeudenmukaisessa maailmassa. Asioita vain tapahtuu. Hyvää käytöstä ei palkita ja huonosta käytöksestä ei saa rangaistusta. Elämän päättymistä ei voi ennakoida. Ihminen voi vain päättää, miten haluaa parhaillaan kuluvaa elämäänsä elää.

"Tämä on niitä virheitä, joita ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan." (s.20)

Elämä on hallitsematonta. Milloin vain voi tapahtua mitä vain. Tilanne voi aiheuttaa ihmisessä pelkoa ja pahimmillaan mielenterveyden järkkymistä. Kuolema voi korjata milloin vain, esimerkiksi väkivallan, sodan, onnettomuuden, sairauden, luonnonkatastrofin tai vanhuuden kautta. Ihmisyyteen kuuluu olemassaolon pohdiskelu. Onko ihmisellä vapaa tahto vai onko kaikki kohtalon sanelemaa?

"- kuolema on niin kaukana tulevaisuudessa ettei sitä oikeastaan ole olemassa - - kuoleman mahdollisuus on koko ajan läsnä, istuu ihmisen vieressä." (s.354)

Kirjassa haastetaan yleistä narratiivia asioista, joita niin sanotusti kuuluu katua kuolinvuoteella. Katumisen kohteena saattaa olla liian kova työnteko ja lasten kanssa vietetyn ajan laiminlyönti. Kirjassa on ainakin kolme naista, jotka valitsevat vapaaehtoisen lapsettomuuden. Ihminen saa valita normista poikkeavan elämänpolun eikä hänen tarvitse katua omien arvojensa mukaisen elämän elämistä. Työnteko ja lapsettomuus ovat sallittuja tapoja elää omaa elämää.

"- etten oikeastaan halunnut lainkaan lapsia, neljästä puhumattakaan, mutta en ymmärtänyt, että naisella saattoi olla sellainen tunne ja että se sallittiin hänelle." (s.309)

"Hän joutuu tekemään kahta työtä ja laittamaan ruokaa lapsille ja pesemään heidän pyykkinsä, ja hän vanhenee ja kuolee, ja mikä idea hänen elämässään on?" (s.233)

Kirja kertoo ystävyydestä, rakkaudesta ja yhteisöllisyydestä. Lukija tutustuu rouvan ajatuksiin ja muutaman matkustajan elämänvaiheisiin. Esiin nousee hetkessä eläminen ja toisten tukeminen vaikeina hetkinä.

"- mikään ajankohta ei ole hyvä vakavalle sairaudelle. Kenelläkään ei ole aikaa sille. Kaikilla on muita suunnitelmia." (s.352)

Kirjassa on mustaa huumoria, jolla kevennetään rankkaa aihetta. Lukemisen jälkeen lokkeja ei katso enää samalla tavalla kuin ennen.

Kommentit