Titta-täti kyyditsee vastentahtoisen Julin leirikeskukseen. Yhdeksäs luokka on takanapäin, kymppiluokka edessä ja ikuinen kesäkuu siinä välissä. Juli kapinoi lastenleirille joutumista, haluaa käydä ohjaajien hermoille ja päättää karata. Bao uhkaa ilmiantaa Julin, jos hän ei pääse mukaan. Juli varastaa ohjaajan auton ja kurvaa pakomatkalle Bao kyydissään.
"Mä haluan irrottaa itseni, vielä hetkeksi, mä haluan olla offline." (s.105)
Juli ja Bao ovat tahoillaan kokeneet kiusaamista ja ulkopuolisuuden tunteita. He ovat joutuneet jatkuvasti kuulemaan olevansa vääränlaisia. Yhden yön aikana kapinoidaan, ystävystytään, keskustellaan syvällisesti ja tullaan sinuiksi elämän sattumanvaraisuuden kanssa.
"- en mä sopinut mihinkään, olin kuin sellainen ärsyttävä ylimääräinen palapelin pala." (s.91)
Kirja kertoo nuoruudesta, ystävyydestä ja mielenterveydestä. Se pohtii ihmisyyttä diagnoosien ja etnisyyksien takana. Nuorten elämä nähdään usein haasteiden kautta. Katseen voisi suunnata osaamiseen ja mielenkiinnonkohteisiin.
"- tää ei ole mun elämän hohdokkaimpia hetkiä, ja se on paljon sanottu, kun sitä hohtoa ei tähänkään mennessä ole paljon näkynyt!" (s.55)
Kirja on kirjoitettu puhekielellä. Sekunnissa yhdestä sataan kiihtyvä Juli hengittää tekstin kautta. Mihinkään ei pysähdytä. Asioita tulee ja menee. Eletään hetkessä. Ei tehdä syväanalyysia.
"- Ei pelätä kuolemaa nyt, Bao sanoi. - Tämä yö kestää vielä sata yötä." (s.123)
Kirjan kansi on upea. Siinä näkyy piirroskuvina Juli, Bao, auto ja lupiineja. Väreinä on käytetty keltaista ja violettia. Mielestäni Karin Niemi on tehnyt lukemaan houkuttelevan kannen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!