18-vuotias Adam Chen matkustaa Dohaan isänsä ja siskonsa luokse. Hän kantaa matkalaukun lisäksi mukanaan vielä painavampaa taakkaa. Hän on vasta sairastunut ms-tautiin. Adam on valinnut sairaudesta puhumattomuuden. Hän tarvitsee ensin aikaa käsitellä asia itse ennen kuin hänellä on voimavaroja kohdata muiden tiedosta herääviä tunnetiloja. Adamin tilannetta vaikeuttaa se, että hänen äitinsä on kuollut ms-tautiin, mikä on ollut koko perheelle valtava shokki.
"- it's like waiting for the ax to drop, the other shoe to fall, the tension of knowing where you'll be, ability-wise, the next day, next week, next month." (s.264)
18-vuotias Zayneb Malik matkustaa Dohaan tätinsä luokse. Hänet on erotettu määräajaksi koulusta, sillä hän on kapinoinut liian näyttävästi islamofobista opettajaa vastaan. Zayneb on yrittänyt muovata persoonaansa hillitympään suuntaan, mutta heikommassa asemassa olevien puolen pitäminen ja islaminuskoisiin kohdistuvan vihamielisyyden esille nostaminen on hänen ydintään. Hän haluaa kyseenalaistaa normeja ja sääntöjä ja taistella syrjintää vastaan. Hän haastaa heidät, kenellä on valtaa vaikuttaa kielteisesti toisten elämään.
"What made the public okay with it? With accepting the killing of innocent people?" (s.258)
Sekä Adam että Zayneb omistavat samanlaisen päiväkirjan, johon he kirjoittavat ajatuksiaan. Lentokentällä Adamin huomio kiinnittyy Zaynebin päiväkirjaan ja tietenkin myös itse tyttöön. Hän uskaltautuu tervehtimään tätä osoittaen tervehdyksellään samalla olevansa myös muslimi. Näin Adam ja Zayneb tapaavat. Kirja rohkaisee avarakatseisuuteen. Tarina puhuu empatian ja ihmisyyden puolesta. Se kannustaa käyttämään omaa ääntä. Se rohkaisee hidastamaan, palautumaan ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnista. Kirjassa on ihania henkilöitä. He luovat turvallisuuden tunnetta. Yksi heistä on Zaynebin täti, jonka varmasti jokainen haluaisi omaksi tädikseen. Toinen heistä on taksinkuljettaja, joka auttaa pyyteettömästi Adamia. Ihanaa lukea ihmisten hyvyydestä ja auttamishalusta. Adamin ystäväpiiri on lämminhenkinen. He suhtautuvat maailmaan syli avoinna. Ketään ei jätetä.
"MS was unreliable, but I vowed to enjoy the good days. And the good in every day." (s.299)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!