Pähkinäsaaressa vuonna 1323 solmittu Ruotsin ja Novgorodin välinen rauhansopimus määritteli Ruotsin valtakunnan itärajan. Suomen alue kuului siten Ruotsille, kunnes vuonna 1809 sodan ja Haminan rauhan tuloksena Ruotsin ja Venäjän väliseksi rajaksi määriteltiin Tornionjoki ja Suomen alue siirtyi Venäjän keisarikuntaan. Kirjan sivuilla suomalaisten elämä näyttäytyy alisteisena. Asuinalue toimi suojavallina ja sotatantereena, jossa kuninkaalliset vierailivat harvoin jos ollenkaan. Tavallinen kansa näki nälkää, kuoli tauteihin, maksoi veroja ja kohtasi väkivaltaa ja joutui jopa tuhoamisyritysten ja ihmiskaappausten uhriksi.
Tietokirjassa esitellään 25 Ruotsin kuningattarena ja viisi Venäjän keisarinnana toiminutta naista. Kirja alkaa Ruotsin kuningattarella nimeltään Blanka Namurilainen (n.1320-1363). Hän oli kotoisin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Vallonien alueelta. Hänen aviomiehensä Maunu Eerikinpoika oli valittu kuninkaan tehtävään jo 3-vuotiaana vaaleilla korkea-arvoisten joukosta. Pääkaupunkia ei ollut, vaan hallitsija kulki valtakunnassaan linnasta toiseen. Blankan hovineito perusti birgittalaisluostarin ja hänestä tuli aikanaan suojeluspyhimys Pyhä Birgitta. Hänen lapsensa ja lapsenlapsensa jatkoivat hovineitona toimimisen perinnettä. Blankasta ei tiedetä paljon mitään. Hänestä ei ole edes kuvaa. Albert Edelfelt maalasi hänestä kuvitteellisen kuvan vuonna 1876. Blanka synnytti lapsia, joista Haakon toimi Norjan kuninkaana ja Eerik Ruotsin kuninkaana. Haakonin tanskalaisesta leskestä tuli Margareeta I, joka hallitsi Kalmarin unionia (Tanska, Norja, Ruotsi, Suomi) oman poikansa ja myöhemmin sukulaispoikansa Eerik Pommerilaisen ollessa alaikäinen. Tämän jälkeen seurasi sarja sekavia valtataisteluita.
Katariina Saksi-Lauenburgilainen (1513-1535) matkusti Saksasta Ruotsiin naidakseen vaaleilla valitun kapinajohtajan Kustaa Eerikinpoika Vaasan, joka oli irrottanut Ruotsin Kalmarin unionista ja luterilaistanut sen. Häiden aikaan tukholmalaisillekin tarjottiin ruokaa ja juomaa. Katariina sai pojan, joka sai nimen Eerik, ja kuoli yllättäen ilmeisesti saatuaan keskenmenon. Margareeta Leijonhufvud (1516-1551) oli kuninkaan toinen vaimo. Hänet naitettiin, vaikka hänellä oli jo sulhanen. Hän synnytti kymmenen lasta. Valtiopäivillä päätettiin, että Ruotsi siirtyisi perintömonarkiaan. Tämän jälkeen riitaisat valtaan haluavat sukupolvet seurasivat toisiaan, ja valtakunnan rajat vaihtoivat paikkaa.
Prinsessojen naittaminen nuorella iällä takasi heille kodin ja solmi yhteyksiä toisiin kuningaskuntiin. Kuningattarien tehtävänä oli synnyttää poikia perijöiksi. Huomenlahjat kuten maa-alueet turvasivat heidän leskenpäivänsä. Elämä saattoi päättyä sitä ennen sairauden, synnytyksen tai onnettomuuden vuoksi. Vaaroina olivat myös kiistat, kapinat ja sodat. Korkeasti koulutettu kuningatar Kristiina (1626-1689) oli poikkeus. Hän oli sodassa kuolleen kuningas Kustaa II Aadolfin ja surusta seonneen kuningatar Maria Elenooran tytär, joka ei mennyt koskaan naimisiin saati saanut lapsia, nukkui yhdessä hovineitonsa kanssa ja pukeutui kruunusta luopumisen jälkeen housuihin.
Suomen ensimmäinen keisarinna oli saksalainen Badenin prinsessa Louise, josta Venäjän keisari Aleksanteri I kanssa naimisiin mentyä tuli Elisabet Aleksejevna (1779-1826). Hänen siskonsa Badenin Fredrika oli naimisissa Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolfin kanssa. Pariskunta joutui maanpakoon Ruotsin hävittyä sodan Venäjälle vuonna 1809. Elisabet joutui keskelle juonittelevaa ja murhanhimoista hovia, jossa vietettiin aikaa rakastajien seurassa oman puolison sijasta. Hän harrasti kirjeenvaihtoa. Kirjeissä kulkivat Euroopan hovien juorut. Keisarivallan aikaisia patsaita on edelleen paikoillaan Suomessa.
Suomi itsenäistyi vuonna 1917 ja ajautui sisällissotaan vuonna 1918, minkä seurauksena päättäjät kokivat kansanvallan toimimattomaksi ja monarkian suojaavaksi vaihtoehdoksi. Kuningasta etsittiin Saksasta, joka oli tukenut sodan voittajia. Hessenin maakreivitär Margaret (1872-1954) oli naimisissa kuninkaaksi valitun Friedrich Karlin kanssa. Heillä oli kuusi poikaa. Margaretin isä ja hänen jälkeensä veli oli Saksan keisari. Hänen isoäitinsä oli Iso-Britannian kuningatar Viktoria. Hänen serkkunsa Yrjö V oli Iso-Britannian kuningas ja Aleksandra Fjodorovna eli Hessenin prinsessa Alix oli Venäjän viimeinen keisarinna. Friedrich Karl luopui tarjotusta kuninkaan virasta suomalaisten pyynnöstä. Saksan keisari oli nimittäin luopunut kruunusta vallankumouksen seurauksena.
Ulkoasultaan kaunis tietokirja on täynnä kiinnostavaa tietoa kuningattarien ja keisarinnojen elämästä. Teksti on helppolukuista ja mukaansatempaavaa. Kirjaan on löydetty tietoa, vaikka naisten kohdalla usein on niin, ettei heistä oikeastaan jää kirjallisia muistoja. Olisin silti halunnut lukea vielä enemmän eri aikakausien naisten elämästä heidän puolisoidensa ja lastensa elämänvaiheiden ja sotahistorian sijasta, vaikka toki ne koskettavat naisten omaa elämää. Voin suositella kirjaa historiasta ja kuninkaallisista kiinnostuneille.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!