Haymitch Abernathylla on syntymäpäivä. Hänen juhlamieltään varjostaa elonkorjuu, josta lähetetään tänä vuonna toisen neljännesjuhlan vuoksi tuplamäärä lapsia Nälkäpeliin. Haymitch viettää onnellisen hetken tyttöystävänsä Lenore Doven seurassa ennen seremonian alkamista. Nälkäpeli on tosi-tv-ohjelma, jossa Panemin vyöhykkeiden lapset lähetetään taistelemaan toisiaan vastaan sisällissodan muistoa kunnioittaen. Hengissä selviytynyt julistetaan voittajaksi, joka kiertää viihdyttämässä Capitolin väkeä ja joka toimii seuraavien vuosien tribuuttien ohjaajana. Tv-ohjelmassa totuudella ei ole väliä. Se on ennen kaikkea väline, jolla ihmisiä hallitaan.
"On näet niin, että minut on tehty hiljaiseksi alistujaksi päästä varpaisiin, läpikotaisin, sisäisesti ja ulkoisesti." (s.307)
Nälkäpeli kirjasarjan lukijoille Haymitchin myöhemmät vaiheet ovat jo tuttuja. Kirja antaa kauan kaivatut vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin, kuten mitä kyseisessä Nälkäpelissä tapahtui ja miten Haymitch sairastui alkoholismiin. Tarina on luonnollisesti tuskallisen raastava. Kirjasarjan faneja ilahduttaviakin hetkiä löytyy, kun tarinaan ilmestyy yllättäviäkin kytköksiä muiden kirjojen tapahtumiin. Toki myös tuskallisia, kun aiempien vuosien voittajien elämäntarinoita avataan vähän lisää.
"'Parempi olla vihattu kuin sivuutettu.'" (s.105)
Harvat kirjat pääsevät kirjahyllyyni, mutta Nälkäpeli kirjat löytyvät sieltä. Kirjat ovat yhteiskunnallisesti puhuttelevia ja juonellisesti otteessaan pitäviä. Ne herättävät ajatuksia ja tunteita. Henkilöt on elävästi rakennettuja ja tapahtumapaikat tunnistettavia. Suzanne Collins on kirjoittanut laadukkaan kirjasarjan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!