"Ainoastaan he tiesivät, että minä odotin hiljaa seinän takana sormet tahriintuneina myrkkyjen jäännöksistä." (s.28)
Kirja kertoo naiseudesta. Naisten on pidettävä toistensa puolia. Miesten murhaaminen on siitä näkökulmasta katsoen tavallaan enemmänkin symbolista kuin konkreettista. Apteekkari haluaa pitää naiset elossa. Hän haluaa kirjata heidän tekonsa ja olemassaolonsa ylös tulevia sukupolvia varten. Ilman hänen kirjanpitoaan naiset ja heidän tekonsa katoavat. Miehet ovat aina olleet heitä, jotka pääsevät historian kirjoihin, kun taas naiset joutuvat kadotukseen. Jopa läheisimmät miehet pettävät ja alistavat.
"Äitini oli pitänyt tiukasti kiinni tästä periaatteesta ja iskostanut jo varhaisella iällä, miten tärkeää oli tarjota turvapaikka - parantava paikka - naisille." (s.33)
Kirja kertoo itsensä ja oman naiseutensa löytämistä. Siihen kuuluvat hyvä itsetunto ja omat unelmat. Kirjan naisille naiseus ja siihen liittyvät haaveet kiinnittyvät ennen kaikkea lisääntymiskykyyn. He joko toivovat raskautta tai surevat raskauden mahdottomuutta. Eräs heistä saa ensimmäiset kuukautisensa. Kirjan voi tulkita myös aborttia vastustavana.
"Kun lapsen paino täytti sylini ja lapsen lämpö välittyi kangaskerrosten läpi iholleni, tunsin kaikkea muuta kuin iloa. Persikanvärisen ihon ja hienoisten henkäisyjen nyytti lepäsi käsivarsillani kuin hautakivi, menetyksen merkkinä siitä, että jotain erityistä oli riistetty minulta." (s.97)
Kirja on viipyilevän jännittävä. Epäuskottava juoneltaan ja vakaumuksellinen miesvihassaan, mutta kuitenkin kiehtova. 1700-luvun Lontoon sumu. Salainen apteekki myrkkypulloineen. Ladyt hiiviskelemässä kuolettaville ostoksille. Mikä sen jännittävämpää. Lukemisen jälkeen herää halu tonkia historiaa mudantonkijoiden tavoin.
"Hengästyneen ja epäuskoisen hiljaisuuden vallitessa yritin lopulta tajuta, mitä edessäni näkyi -" (s.190)
Ps. Kuinka monta kertaa voi yhden kirjan aikana käyttää sanaa 'tinktuura'?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!