Naiset tarvitsevat Virginia Woolfin mukaan omaa rahaa ja oman huoneen. 1920-luvun Englannin patriarkaalisessa järjestelmässä ei nimittäin ole henkistä eikä fyysistä tilaa naiselle. Ei ainakaan naiselle, joka poikkeaa yleisestä mielikuvasta naisen olemuksen laadusta. Virginia Woolf puhuu naiselle oikeutta olla oma itsensä. Sen sijaan, että naisilta suljetaan ovia tiloihin, naisille pitäisi avata tiloja.
"- sadan vuoden kuluessa, ajattelin, ehdittyäni omalle kotiportaalleni, naiset eivät enää ole suojeltava sukupuoli. Loogisesti ajatellen naiset ottavat osaa kaikkiin niihin toimiin ja ponnistuksiin, jotka heiltä kiellettiin ennen." (s.57)
Naisen tehtävänä on työnteko ja lasten hoito. Siinä ei ole tilaa luovuudelle. Miehet kyllä kirjoittavat mielellään naisista. Tosin kyseiset naishahmot ja todellisuuden naiset eivät kohtaa. Kirjoissa nainen nimittäin kuvataan miesten kautta. Nainen ei ole koskaan olemassa vain omana itsenään. Naisen tehtävänä on olla miehen egoa pönkittävä peili.
"Ja tiskin takana on tyttökin - haluaisin lukea ennemmin hänen todellisen tarinansa kuin sadannenviidennenkymmenennen Napoleonin elämäkerran tai seitsemännenkymmenennen tutkielman Keatsista ja hänen miltonilaisesta sanajärjestyksestään jota professori Z kaltaisineen kyhää parhaillaan." (s.126)
Virginia Woolf pohtii, kuinka on päädytty tilanteeseen, jossa naiset kärsivät köyhyydestä ja huonosta sosiaalisesta asemasta. Hän kuvaa tarkkanäköisesti ympärillään vallitsevaa yhteiskuntaa ja osoittaa kirjallisilla taidoillaan sen toimimattomuuden. Ehkä vähän liiankin vaikeaselkoisesti ja epäsuorasti kierrellen ja kaarrellen. Virginia Woolf näkee ihmiset ihmisinä. Meistä jokainen pärjäisi aivan hyvin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kohtuullisella summalla rahaa ja omalla huoneella, jossa voisi luoda uutta.
"Oikealla ja vasemmalla puolellani erilaiset pensaat loistivat kullanvärisinä ja tulipunaisina ja vieläpä näyttivät palavan tulen väreissä ja kuumuudessa. Toisella rannalla pajut itkivät ikuisessa valituksessaan, houssuortuvat hartioitaan pitkin." (s.9-10)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!