Cass ajaa autolla kohti kotia ja joutuu myrkyn vuoksi lupauksistaan huolimatta oikaisemaan metsätien kautta. Hän on törmätä levähdyspaikalle parkkeerattuun autoon, jonka ratissa istuva nainen vastaa hänen katseeseensa. Cass pohtii, pitäisikö hänen kysyä, onko naisella kaikki hyvin, mutta ei sitten uskallakaan. Aamulla hänelle selviää, että nainen on murhattu autoonsa. Valtava syyllisyys kalvaa Cassia.
"Pelko siitä, että jään metsään, panee adrenaliinin virtaamaan suonissani ja kannustaa minut toimimaan." (s.10)
Kirjan juoni kulkee sairaudenpelon ympärillä. Cass on joutunut kokemaan oman äitinsä sairastumisen varhaisiän dementiaan, joten hän on kauhuissaan alkaessaan itse unohdella asioita. Hän valitsee välttelykäyttäytymisen eikä haluaisi mennä lääkäriin. Hän valehtelee, jättää työt tekemättä ja turruttaa itsensä holtittomalla shoppailemisella. Hän saa paniikkikohtauksia ja kärsii vainoharhaisuudesta. Cass kokee olevansa sekaisin päästään. Häntä hävettää, kun hänen unohtelunsa huomioidaan, mikä vain lisää pelkoja ja turruttamisen halua. Hänellä on vakavia elämänhallinnan vaikeuksia. Sen vuoksi onkin hämmentävää, että hänen aviomiehensä Matthew haluaisi aloittaa hänen kanssaan hedelmöityshoidot lapsen saamiseksi. Naisen, joka ei pysty huolehtimaan edes itsestään saati vauvasta. Mies saa hälytyskellot soimaan.
"Olenko unohtanut? Muistot äidistä, epämukavat muistot, tulvahtavat mieleeni, ja työnnän ne nopeasti sivuun. Tämä ei ole sama asia, vakuutan itselleni raivokkaasti, minä en ole samanlainen." (s.13)
Tekstissä on jatkuvaa toistoa, mikä haittaa jännitteen ylläpitoa. Lukijana huomaan Cassin kanssa jännittämisen ja hänen puolestaan hengen haukkomisen sijasta odottavani malttamattomana loppuratkaisua, jotta pääsen unohtelun pohtimisen piinasta. Pattitilanne turhauttaa etenkin, kun ratkaisu väännetään lukijalle lopussa rautalangasta. Ihan jokaista tapahtunutta asiaa ei olisi tarvinnut käydä uudestaan läpi selitysten kera. Kyllä lukija ymmärtää vähemmälläkin. Suosittelen trilleriä niin sanottuna välipalakirjana, sillä olen lukenut parempiakin.
"Mistä ikinä onkaan kyse, selviämme tästä yhdessä." (s.120)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!