Mitä luin Täyttä laukkaa -lukuhaasteeseen

Osallistuin Täyttä laukkaa -lukuhaasteeseen, joka on käynnissä 1.2.-1.6.2023 instagramissa @suskilukee järjestämänä (# täyttälaukkaalukuhaaste).

Tarkoituksena on lukea hevosiin liittyviä kirjoja yhdeksään eri haastekohtaan, joista on muodostettu bingoruudukko.

Tietokirja:

Marika Riikonen; Jasmi Ritola: Tietopalat: Uljas hevonen

Lastenkirjassa kerrotaan perustiedot hevosista. Keho, aistit, värit, rodut, ruoka, kommunikointi, ammatit ja hoitaminen. Tarujen hevosista kiinnostavin on gallialaisten ja roomalaisten palvoma Epona, joka on hevosten jumalatar. Kirjan lukemisesta on hyötyä siirryttäessä heppakirjoihin, joissa käytetään samaa sanastoa.

Nuorten/YA:

Merja Jalo: Aavekartanon salaisuus

Kirja on osa sarjaa:

Merja Jalo: Käärmekiven lumous

Olen muistiinpanojeni mukaan lukenut muutamia heppakirjoja lapsena, mutta Neiti Etsivät ovat olleet enemmän minun juttuni, vaikka jotain samaa kirjoissa on. Tarinoissa on jännittäviä yliluonnolliseen viittaavia asioita kuten kummitusten pelkoa. Niissä on jokin arvoitus, minkä takana on tietysti henkien sijasta rikollisia. Jokaisella nuorella on tietty rooli. Yksi pyörtyy aina, toinen keksii kolttosia, kolmas on vastuuntuntoinen, neljäs äitihahmo. En osannut odottaa, että aikuiset ovat niin suuressa roolissa. Kirjoissa on vanhanaikainen tunnelma sukelluspukuineen ja intiaanileikkeineen.

Kirjan kannessa on hevonen:

Tapani Bagge; Carlos Da Cruz: Aavehevosen arvoitus

1910-luvun Helsinkiin sijoittuva seikkailu sisältää ajankuvaa, historiallisen tietoaukeaman ja eläväistä kuvitusta. Vanha aika herää raikkaalla tavalla eloon. Kirja on nautittavaa luettavaa. Voisin kuvitella lukevani kirjasarjan seuraavatkin osat.

Kirjan nimessä on sana hevonen:

Marjut Hjelt; Daga Ulv: Tarujen hevoset

Kirjassa on esitelty yksisarviset, kentaurit, hevoskotkat, Pegasos, Epona, kummittelevat hevoset, sotaratsut, kirjallisuuden ja satujen hevoset ja niin edelleen. Mieleenpainuvin on kreikkalaisten, persialaisten, viikinkien ja navajo-intiaanien tuntema tarina jumalasta, joka vetää aurinkoa taivaan halki hevosten vetämillä aurinkovaunuilla. Kirjan aihe on periaatteessa kiinnostava, mutta toteutus raskaslukuinen. Vanhat tarut ovat hyvin pitkälle nimi- ja paikkaluetteloita.

Lastenkirja/kuvakirja:

Ninka Reittu: Ystäväni Pulla Vehnänen

Suloinen tarina lapsen ja ponin ystävyydestä, johon kuuluu yhdessä sovittujen asioiden tekemistä ja riitoja ja sopimista. "Oikea ystävyys on sellaista, että toinen saa olla omanlaisensa ja kulkea välillä myös omia polkujaan." (s.29) Kuvitus on kaunista ja luo hyvän mielen.

Käännetty hevoskirja:

Charlie Mackesy: Poika, myyrä, kettu ja hevonen

Lempeitä elämänohjeita ja herkkää kuvitusta. Maailma on yhtä aikaa sekä pelottava että kaunis. Mitä tahansa saattaa tapahtua. Rakkaus itseä ja ystäviä kohtaan ja avun pyytäminen kantavat. Omana itsenä ja tässä hetkessä olemista yksi asia kerrallaan.

Aikuisille suunnattu hevoskirja:

Arto Paasilinna: Sotahevonen

Venäläinen kaksikko Savolentko ja Kunitsi seikkailevat Suomen puolella desantteina 1940-luvun alussa. Loppupuolella mukaan ostetaan Heikki niminen hevonen auttamaan bensatynnyrien kuljetuksessa. Veijariromaani on hervottoman mustan huumorin täyteinen. Useasti saa puistella päätä ja ihmetellä ääneen nauraen kaksikon menoa ja meininkiä.

Kotimainen hevoskirja:

Timo Parvela: Ella ja kaverit hevosen selässä

Tuukka haaveilee olevansa jotain suurta. Hän on todennut, että kaikilla suurmiehillä on hevospatsas, joten hän on lainannut ilman lupaa hevosen hevostallilta, minkä seurauksena hevonen on karannut. Tuukka saa luokkakaverinsa apuunsa hevosjahtiin, josta ei huvittavia tilanteita puutu.

"- maailma ei enää arvosta neroja. Kukaan ei kunnioita tietoa. Pitää olla vähintään kymmenentuhatta tykkääjää netissä." (s.20)

"- Kaikilla suurmiehillä on ratsastajapatsas." (s.20)

Kirja sisältää sanonnoilla leikittelyä. Vaikea tietää, mitä kirjaa lukevat lapset ajattelevat vinksahtaneesti lausutuista sanonnoista ja pitävätkö niitä hauskoina. Kirjassa käsitellään myös ihastumista. 

"- karanneesta hevosesta hän ei ollut uskaltanut puhua vielä mitään.

- Vaikeneminen on puoli kuuta peipposesta, Tuukka sanoi salamyhkäisesti -" (s.41)

Parasta kirjoissa on Mervi Lindmanin oivallinen kuvitus.