Ani Kellomäki: Kosteusvaurioita

Neljäkymmentä ihmistä kertoo, millaista on ollut elää perheessä, jossa toisella tai molemmilla vanhemmista on alkoholiongelma, ja miten menneisyys on vaikuttanut nykyiseen elämään aikuisena.

"Vanhemman tarve juoda ajaa tarinoissa kerta toisensa jälkeen lapsen perustarpeiden ohi." (s.49)

Ihmiset ovat kokeneet haittoja lapsuudenkodissa koetun alkoholinkäytön seurauksena. Niiden runsaus häkellyttää, kun niistä muodostaa listan: kodin riitaisuus, nimittely, yörauhan puute, henkinen painostaminen, rutiinien kärsiminen, aikuisten mykkäkoulu ja eristäytyminen, fyysinen kovakouraisuus, häpeä (varsinkin kun juova aikuinen ei itse häpeä käytöstään), turvattomuus, ahdistus, huoliajattelu, jatkuva pelko, krooninen stressi, heikentynyt luottamus tulevaisuuteen ja vamhemman kuoleman pelko. Ainoat hellyyden ja rakkauden osoitukset annettiin vanhemman ollessa päihtynyt, mutta lapsi aisti, että tilanteessa on jotain epäilyttävää. Lapsi ei kokenut olevansa hyvä, tärkeä ja arvokas perheenjäsen. Hän koki tarvetta yksinoloon ja halusi eristäytyä myös aikuisena. Lasta haluttiin kontrolloida ja tunteet kiellettiin. Päihderiippuvaiset vanhemmat loivat perheessä ilmapiirin, jossa lapsen ja vanhemman roolit olivat vaihtuneet. Lapsi joutui huolehtimaan ja kuuntelemaan. Häntä syyllistettiin, mitätöitiin, arvosteltiin ja häneltä vaadittiin kohtuuttomia. Häntä peloteltiin uhkaamalla rikkoa omaisuutta.

"Lapselle vanhempien epäjohdonmukainen ja vaihteleva mieliala on hankala rasti." (s.42)

"Kuolemanpelossa uskoin, että vain minä pidän äidin hengissä." (s.90)

Haittojen seurauksena lapsi alkoi oireilla pakkoajatuksin ja rituaalein, joilla hän yritti kontrolloida ympäröivää kaaosta. Hän kehitti tavan siirtää ajatukset hetkeksi muualle. Lapsi joutui salaamaan perheen tilanteen ulkopuolisilta. Kulissit ja todellisuus olivat ristiriidassa keskenään, jolloin lapsi ratkaisi tilanteen oppimalla valehtelemaan - jopa itselleen. Näin hän koki olevansa turvassa.

"Hävisin koko lapsuuteni ajan viinalle." (s.71)

"En tiennyt, mitä minun kuuluisi ajatella ja millaista olisi normaali elämä. Minulla oli hirveästi luottamusongelmia ja kärsin matalasta itsetunnosta." (s.87)

Aikuisena kostean lapsuuden eläneet kokevat voimakkaita tunnereaktioita tietyissä tilanteissa liittyen esimerkiksi ääneen, tuoksuun, sanaan tai tilanteeseen. He ovat ihmisiä, jotka varautuvat yllättäviin katastrofeihin ja tuntevat pelkoa ja stressiä. Heillä on kyky toimia tehostetun rauhallisesti ja asiantuntevasti katastrofin keskellä. Katastrofin odottaminen on pahinta. Lapsena opittu jatkuva valmiustila on jäänyt päälle, sillä se on turvalliselta tuntuva tila. Alkoholistien aikuiset lapset saattavat olla heitä, jotka ovat ainoita rauhallisia ja selkeästi toimivia ihmisiä työpaikan kriisitilanteissa, mutta pelkäävät suhteettomasti asioita kuten ruoan loppumista. Heillä on vaikeuksia elää ilman ennakkosuunnitelmia ja rentoutua. He ovat koko ajan varuillaan. Etenkin jos joutuvat tilanteeseen, jossa on tarjolla alkoholia.

"Onko omasta elämästä kulunut turhan suuri osa toisten ihmisten mietteiden, motiivien ja tekemisten pohtimiseen ja ohjailuyrityksiin?" (s.254)

Alkoholistien aikuiset lapset eivät luota ihmisiin. He lukevat toisten mielialoja ja analysoivat heitä. He tarkkailevat, onko vaaraa tai muuta huomioitavaa. He eivät koe olevansa arvokkaita, hyviä ja rakastettavia. Heistä ei tunnu siltä, että he olisivat kenellekään tärkeitä. He tuntevat, että toiset käyttävät hyväksi ja hylkäävät, jos tekee virheitä. He aliarvioivat itseään. Oma todellinen minä on piilotettava ihmisten katseilta. Alkoholistien aikuiset lapset ottavat arkiset tilanteet liian vakavasti ja kokevat pahaa mieltä asioista, jotka toiset osaavat ohittaa. He eivät ole saaneet ilmaista tunteitaan lapsina, joten tunteiden ilmaisu on hyvin vaikeaa aikuisena. "Alkoholiongelmainen voi myös kieltää lapselta tunteiden ilmaisun." (s.140) Heidän on vaikea erottaa omia tunteita läheisten tunteista. Luottamus omaan arvostelukykyyn puuttuu, jolloin mielipiteitä kysytään muilta. Omana itsenä oleminen ja rajoista kiinni pitäminen on vaikeaa. Luottamusta omaan pärjäämiseen ja oikein toimimiseen ei ole. Moni kokee kontrolloivansa itseään ja tunteitaan. Ristiriitatilanteet ovat haastavia. Aikuinen on oppinut lapsena, että hänen kokemuksillaan ja mielipiteillään ei ole merkitystä. Hylätyksi tulemisen pelko on valtava. Alkoholistien aikuiset lapset kokevat, että he eivät tule kuulluiksi ja että heitä ei arvosteta. He kokevat riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteita. He eivät pysty vastaanottamaan positiivista palautetta. He kantavat vastuuta ja huolehtivat tunnelman ylläpitämisestä ja toisten hyvinvoinnista.

"'Olen ollut äidin tukipilari, se toinen 'aikuinen', pikkuaikuinen. Äitini on purkanut minuun pahaa oloaan, olin sylkykuppi.' - - Nainen kertoo joutuneensa myös todistamaan isänsä väkivaltaa äitiään kohtaan." (s.128)

"Äitini on tyypillinen läheisriippuvainen ja kriittinen kontrolloija." (s.137)

"Kieltäytyminen tuntuu vaikealta: 'Äitini osaa yhä vetää oikeista naruista ja syyllistää minua. Hän pitää kiinni siitä ajatuksesta, että lapsuuteni oli hyvä.'" (s.191)

Aikuiset muistelevat lapsuuttaan ja ihmettelevät, miksi kukaan ei puuttunut perheen tilanteeseen ja auttanut. Useissa tilanteissa on käynyt niin, että apua itse hakenut lapsi on syyllistetty ja tilanteeseen on jätetty puuttumatta. Joissain tilanteissa keskitytään lapsen ongelmallisuuteen, eikä vanhemman ongelmiin puututa lainkaan. "Lapsilta odotetaan jatkuvaa jaksamista ja pärjäämistä." (s.93) Lapsen kokemusta vähätellään. Aina jollakulla menee 'heitäkin huonommin'.

"- äitini toimi mielestäni sokeasti laittaessaan heidän suhteensa kaiken edelle -" (s.63)

"Äitini roolit olivat uhri, marttyyri ja isän juomisen mahdollistaja." (s.81)

Miksei kukaan puutu alkoholin väärinkäyttöön? Miksi sen sijaan puututaan alkoholittomuuteen?

"Alkoholin väärinkäytön suhteen meillä eletään vähättelyn kulttuurissa: epäilyttävämpi on se juhlavieras, joka kieltäytyy drinkistä kuin se, jonka tiedetään ryhtyvän rähinöimään viimeistään puoliltaöin." (s.117)

Kuinka päästää irti ja antaa anteeksi? Kuinka löytää oma minuus, joka on ollut vanhemman alkoholismin määrittelemä? Tasainen arki, hyvät ihmissuhteet, hetkessä eläminen, armollisuus epäonnistumisissa ja usko omaan pärjäämiseen kantavat.