"Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi", joka on nainut Alman, joka on synnyttänyt Akselin, joka on Jussiakin kovempi työmies, jos se edes on mahdollista. Akseli on tavannut Elinan, tuttuakin tutumpi valssi on soinut, ja siitä tarina vasta alkaa, vaikka ollaan ensimmäisen kirjan lopussa.
"Sellaistakin oli aikoinaan olla suomalainen." (s.12)
Olen päättänyt viimein haastaa itseni lukemaan tämän klassikkoteoksen. Tässä kohtaa kirja on kuitenkin palautettava takaisin kirjastoon, sillä ensimmäisen kirjan lukemiseen on mennyt kolme kuukautta enkä voi enää sen enempää jatkaa laina-aikaa. Kirjan alku on tuntunut sujuvalta lukea, mutta loppua kohden lukeminen on hidastunut. Tämä kirja on koetellut minua.
"Sillä isänmaa ei kerjää saataviaan. Se vaatii ne." (s.142)
Kirja vetoaa lukijan tunteisiin jo ensimmäisillä sivuilla. Pieni ja köyhä, mutta sisukas ihminen raataa suuren maailman armoilla. Maan omistajien mielivaltaisuutta saa pelätä. Ensin on pappilan rovasti ja sitten uuden rovastin rouva kansansivistystöineen ja isänmaallisuus aatteineen. Puheita puhutaan ja ajatuksia esitetään, mutta köyhyys, ruokapula ja töiden määrä sen kuin lisääntyvät. Omat työt, talkootyöt, pakkotyöt ja taksvärkit. Alempaan luokkaan kuuluvat nähdään vain työvoimana.
"Tässä maamiehen kuvassa me näemme parhaan mitä Suomen kansassa on." (s.257)
Muutoksen tuulet alkavat puhaltaa uuden sukupolven kasvaessa kohti aikuisuutta. Kansakoulu, palokunta, kesäjuhlat, naisyhdistys, työväenyhdistys ja työväentalo. Kielikysymys, maakysymys, työaikakysymys ja äänestysoikeus kaikille. Suurlakko. Ei enää olla hiljaa ja alistuta. Tunteet nousevat pintaan. Uhitellaan puolin ja toisin. Ihmisten välit kiristyvät kiristymistään.
"Kolme vihollista Suomen kansalla on, ryssä, ruotsinkieliset ja halla." (s.91)
Kiinnitin huomioni siihen, miten yhteisöä kuvataan. Ihmisillä on tarkoin määritellyt roolit sekä kyläyhteisössä että perheen sisällä. Politiikka ja uudet aatteet kyseenalaistavat ja rikkovat yhteisön rakenteen. Ihmiset näyttäytyvät toisilleen eri valossa. He kokeilevat totuttujen tapojen paikkaansa pitävyyttä testaamalla rajojen pitävyyttä. Kiinnitin huomioni myös sukupuoliroolien kuvaukseen. Naiset ovat joko totisia tai kyynelehtiviä, kun miehet tekevät mitä huvittaa ja päästävät suustaan sanoja, jotka vaikuttavat negatiivisesti koko perheen tulevaisuuteen. Naiset ovat miesten armoilla. Heidän kehoaan arvostellaan ja heihin kosketaan ilman lupaa. Naisten tehtävänä on olla näennäisinä moraalin vartijoina ja muun muassa vahtia, että mies ei joisi alkoholia. Elina esimerkiksi oppii, että hänen ei kannata ilmaista omia mielipiteitään tai tunteitaan, sillä silloin Akseli suuttuu. Hän alistuu ja muuttuu ystävälliseksi. Jokaisella tulisi olla oikeus ilmaista itseään ja tunteitaan. Miesten kukkoilusta on ahdistavaa lukea.
"Me olemme pojaat saanu orjan kohtalon muttemme orjan luontoo, ja yhtenä päivänä Suomen herra sen tulee näkeen." (s.327)
Trilogian alku on ollut täynnä ihmisten periksiantamattomuutta. Heille on tärkeää oikeudenmukaisuus ja yhteisöllisyys. He kaipaavat sekä muutosta että vanhojen perusarvojen suomaa turvaa. Rakkautta.
"Suomen suvi on kaunis. Mutta lyhyt." (s.356)
Minuun tämä trilogia teki suuren vaikutuksen lukioiässä. Totta on, että naisten roolit olivat kauhean kapeita. Mutta sellaista se varmasti tuohon aikaan oli.
VastaaPoista