Ilmari Kianto: Punainen viiva

Korpiloukossa asustaa Topi Topinpoika Romppanen perheineen. Elämä ei ole kaksista. Töitä riittää, mutta ruokaa ei yhtään. Lapsikatras valittaa nälkäänsä ryysyihin puettuna. Ei auta kuin tyytyminen osaansa, jonka Jumala on asettanut. Kirkonkylältä kantautuu toiveikkaita uutisia: Kaikki saavat äänestää vaaleissa - jopa naiset - piirtämällä punaisen viivan vaalilippuun. Uskaltaisivatko Topi vaimoineen uhmata Jumalan asettamaa järjestystä?

"- nyt on näytettävä että niistä entisistä herrainpäivistä tehdään oikeat kansan päivät." (s.44)

Kirja kertoo Suomen ensimmäisistä eduskuntavaaleista köyhän kansan näkökulmasta katsoen. Kirjassa käsitellään eriarvoisuutta, ihmisoikeuksia, vastakkainasettelua, luokkatietoisuutta, hyväuskoisten hyväksikäyttöä, alistamista uskonnon avulla ja ihmisen luontosuhdetta. Topi Romppanen elelee keskellä karua korpea, joka vaatii kunnioitusta. Kirkossa saarnataan Jumalasta, joka käskee osassaan pysyä. Kirkonkylällä lietsotaan tutustumaan uuteen aatteeseen, joka kiihottaa hylkäämään kaiken vanhan.

"Mikäpä sen mailmanjärjestyksen muuttumaan saisi? Ja pakkoko olikaan muuttaa?" (s.98)

Topi on yksinkertainen ja oppimaton mies, jonka tekemiset herättävät sääliä, mutta koomisten piirteiden vuoksi myös hämmästynyttä naurahtelua. Miehen perheen elämä on välillä kuin Hölmöläisistä lukisi. Aikuiset ryystävät viimeisillä rahoillaan kahvia samalla, kun lapset ovat kuolla nälkään. He haluaisivat uskoa voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä. Unelma paremmasta tulevaisuudesta elää vahvana, kunnes karu totuus sivaltaa vasten kasvoja.