Geraldine Brooks kirjoittaa kriittisesti islamista. Hän tuo kirjassaan esille musliminaisten elämää eri valtioissa ja eri aikakausilla. Hän kuvailee henkilökohtaisia tuntemuksiaan, miltä tuntuu olla tekemisissä naisten kanssa, jotka 'verhoavat julkisesti itsensä kunkin maan kulttuurille tyypilliseen naiselle kuuluvaan asuun ja jotka koristautuvat viimeisen muodin mukaisesti aviomiehiään varten kodin seinien sisäpuolella'. Geraldine Brooks summaa ajatuksensa, että naisten pukeutuminen palvelee miesten seksuaalisia tarpeita joko tukahduttamalla tai kiihottamalla niitä. Miehet, jotka eivät noudata miehille kuuluvia perinteisiä pukeutumissääntöjä, ovat kirjailijan mielestä tekopyhiä.
Geraldine Brooks ihmettelee lukuisin eri esimerkein naisten varjeltua elämää ja arvostelee naisen asemaa ja terveyttä vaarantavia tapoja kuten sukupuolielinten silpomista, liian varhaisia avioliittoja ja kunniamurhia. Häntä huolestuttavat etenkin tyttöjen itsemurhat. Hän ei ymmärrä naisia, jotka luopuvat länsimaalaisesta elämäntyylistä noudattaakseen oman maansa perinteitä.
Geraldine Brooks kuvailee maailman muuttumista. Musliminaisia näkee opiskelemassa, armeijassa ja huippu-urheilussa. Naisten työskenteleminen kodin ulkopuolella etenee hitaasti, sillä esimerkiksi Palestiinassa miehet palkataan ennen naisia, jotta he selviytyvät uran avulla elämästä, mutta naiset pärjäävät aviomiehen huolehtiessa heistä. Vanhat tavat ovat tiukassa, esimerkiksi Egyptissä on ollut tapana, että naiselle on nöyryyttävää joutua työskentelemään kodin ulkopuolella.
Geraldine Brooks päättää kirjansa ajatukseen siitä, että eri uskontokuntiin kuuluvat naiset voivat olla samassa huoneessa ja tehdä hyvillä mielin yhdessä samoja askareita, vaikka he eivät hyväksyisikään toistensa vakaumusta. Hän toteaa, että tilanteessa täytyy hyväksyä itsessä heräävät ristiriitaiset tunteet.
Geraldine Brooks kuvailee maailman muuttumista. Musliminaisia näkee opiskelemassa, armeijassa ja huippu-urheilussa. Naisten työskenteleminen kodin ulkopuolella etenee hitaasti, sillä esimerkiksi Palestiinassa miehet palkataan ennen naisia, jotta he selviytyvät uran avulla elämästä, mutta naiset pärjäävät aviomiehen huolehtiessa heistä. Vanhat tavat ovat tiukassa, esimerkiksi Egyptissä on ollut tapana, että naiselle on nöyryyttävää joutua työskentelemään kodin ulkopuolella.
Geraldine Brooks päättää kirjansa ajatukseen siitä, että eri uskontokuntiin kuuluvat naiset voivat olla samassa huoneessa ja tehdä hyvillä mielin yhdessä samoja askareita, vaikka he eivät hyväksyisikään toistensa vakaumusta. Hän toteaa, että tilanteessa täytyy hyväksyä itsessä heräävät ristiriitaiset tunteet.
Minulla on ollut tämä kirja hyllyssäni jo kauan, mutta sinne se on unohtunut... Mitä tulee siihen tavalliseen arkeen, olen lukenut Mina Irantan kirjan Iran isoäidin maa. Se ei tietenkään kerro pelkästään naisista, mutta muistaakseni siinä tuli kivasti esille ihan tavallisten ihmisten tavallinen elämä. Minusta se oli ihana kirja!
VastaaPoista