Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Millainen naisen tulee olla? Mistä nainen voi tietää, miten tulisi elää? Mistä hän saisi esikuvia?

Mia Kankimäen ajattelemat yönaiset lähtivät etsimään itseään ja tutkimaan maailmaa estelyistä huolimatta. He matkustivat, vaikka sen ei katsottu olevan heille soveliasta. Heidän olisi kuulunut olla säädyllisiä, kuuliaisia, siveitä, vaatimattomia, velvollisuudentuntoisia ja tunnollisia. Heidän ei sopinut olla uteliaita. Heidän kuului pitää huolta lapsista, hoitaa sukulaisia ja tehdä hyväntekeväisyyttä. Naiset saivat viimeisen sysäyksen matkalle lähtöön joko seuraamalla aviomiestään tai kertomalla tekevänsä lähetystyötä, hoitavansa terveyttään, suorittavansa tieteellistä tutkimusta tai kirjoittavansa matkakirjoja. He harjoittivat pääasiassa henkistä tutkimusmatkailua ja kirjoittivat päivän tapahtumat muistiin. Matkalla he saivat kokea olevansa vapaita, kun taas kotona he olivat aviomiehensä holhottavana. Kotimaassa ei arvostettu naisten tekemää tutkimusta eikä kirjoja ollut sopivaa julkaista naisen nimellä. Sanomalehdissä julkaistiin pilapiirroksia yksin matkustavista naisista. Naisille asetetun aseman uhmaaminen aiheutti selvästi paheksuntaa. Osa naisista sai silti ihailijoita, jotka antoivat lahjoituksia seuraavia matkoja varten. Muutamia eläinlajeja on myös nimetty naisten mukaan.

Mieleeni jäi etenkin tanskalainen Karen, joka matkusti vuonna 1913 Tansaniaan, sillä hän ei jaksanut elää naisille tarkoitettua elämää hyvin rajatussa elinpiirissä. Häntä harmitti naisten mahdollisuuksien vähyys. Tansaniassa hän opetteli ajamaan autoa, maalasi, harrasti ampumista ja perusti kahviviljelmän. Hän puolusti naimattomien ja lapsettomien naisten elämäntyyliä yhtä arvokkaaksi kuin perheellisten. Karen ei toki ollut täydellinen. Hän oli sairasteleva, turhamainen ja itsekäs. Hänen maailmankatsomuksensa oli elitistinen ja kolonialistinen. Kankimäen kulkiessa Karenin jalanjälkiä hänen ajatuksissaan kieppuivat yhtä aikaa sekä nykyhetki että vanhanajan romantisoitu mielikuva Afrikasta. Hän sai kokea Tansanian köyhyyden, sähköttömyyden, suuren väestönkasvun ja kalliin ruoan. Ei ollut olemassa nostalgista Afrikkaa. Kankimäki kiinnitti huomiota naisten asemaan. Naiset näyttivät saavan töitä vain, jos he suostuivat esimiehensä rakastajattariksi. Heillä ei ollut vaihtoehtoja, jos he halusivat elättää lapsensa. Abortin tekeminen oli laitonta. Naiset eivät yleensä menneet naimisiin rakkaudesta. Miehillä saattoi olla kolmekin vaimoa, jotka asuivat samassa pihapiirissä. Heidän tuli olla lihavia, jotta kaikki näkivät, että mies huolehti heistä hyvin. Tyttöjen koulunkäynti kärsi, kun he joutuvat olemaan poissa koulusta kuukautisten aikana, sillä heillä ei ole kuukautissuojia.

Toinen mieleenpainunut yönainen on Nellie, joka matkusti maailman ympäri 72 päivässä vuonna 1889. Hänellä oli mukanaan vain yksi käsilaukku. Hänen sponsorinaan toimi sanomalehti. Muita yksittäisiä mieleenpainuvia seikkoja olikin sitten useampia. Ihmettelin tapaa kirjoittaa ammatin kohdalle vanhapiika tai maalauksen tekijäksi neitsyt. Useimpien naisten elämäntehtävä oli toimia synnytyskoneena, mikä oli terveydelle vaarallista. Jokainen raskaus oli naisille ´potentiaalinen kuolemantuomio´. On jokseenkin järkyttävää, että naisten tarinoita ovat Kankimäen mukaan tuhonneet tai sensuroineet sekä miehet että naiset itse. Naisista on vaikea löytää tietoja. Heidän tekemänsä työt mätänevät kellareissa, jos niitä on enää edes jäljellä.

Mia Kankimäki matkusti ympäri maapalloa itseään ja esikuviaan etsien. Hän tutki eri kulttuureja suomalaisen nelikymppisen naisen silmälasien läpi, vaikka nykykäsityksen mukaan ´hänellä ei olisi oikeutta siihen´. Miksi on väärin tutkia maailmaa omasta näkökulmasta? Antaako se väärän mielikuvan tarkasteltavasta kohteesta? Voiko kukaan asettua täysin toisen asemaan ja kuvata asioita toisen näkökulmasta? Pystyykö edes ihminen itse kuvailemaan omaa näkökulmaansa, sillä ihminen on alati muuttuvainen ja peilaa tahtomattaankin itseään muiden ihmisten kautta? Ihmiset myös ottavat eri roolin eri tilanteissa. Ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta. Historia ja nykyhetki muuttuvat koko ajan riippuen siitä, kuka siitä on kertomassa. Samassa tilanteessa olleilla ihmisillä on jokaisella oma versio kerrottavanaan tapahtuneista asioista. Jokainen katsoo maailmaa omista lähtökohdistaan. Ihminen kertoo itsestään eri tavalla pyrkiessään tietynlaiseen lopputulokseen. Hän saattaa korostaa pelkästään hyviä puoliaan tai vähätellä vaatimattomana itseään. Mia Kankimäki koki ajoittain häpeää etuoikeutetusta asemastaan. Hän oli omasta mielestään ei-toivottu muukalainen, jonka maailma ei paikallisia kiinnosta. Häntä tavallaan pelotti, mitä hän saa näkemästään sanoa ja mitä ei. Kankimäki analysoi matkojensa perimmäistä tarkoitusta ja asetti kyseenalaiseksi, ovatko hänen ajattelemansa yönaiset todella hänen ihailunsa arvoisia.

Kirja on sekoitus tietokirjallisuutta, matkapäiväkirjaa ja itsepohdiskelua. Se kasvattaa halun oppia uutta ja tietää lisää muista kulttuureista. Kirja tuo elävästi esille tutkimusmatkailijanaisten elämää eri vuosisadoilta. Kankimäki saa naisista esille inhimillisiä piirteitä luonnevikoineen ja väärine valintoineen. Yhteistä kaikissa naisissa - Kankimäki mukaanlukien - on naisille asetettujen rajojen rikkominen. Kirja kuvailee, millaista on elää toisenlaista elämää kuin muut samanikäiset naiset ja toisenlaista elämää kuin naisilta sillä hetkellä odotetaan.

Yönaisilta saadut neuvot ovat ihania! "Vaikka olisit sairas, voit silti elää täysillä. Pelaa sinulle annetuilla korteilla. Ole rohkea. Ei haittaa vaikka pelkäät. Jos menetät kaiken, ala kirjoittaa. Kirjoita aiheesta vaikka sinulla ei olisi siihen koulutusta. Älä välitä muiden mielipiteistä. Älä vähättele itseäsi. Perheettömyys ei ole uhka vaan mahdollisuus. Jos sinulla on intohimo, opiskele sitä. Et tarvitse muodollista koulutusta. Käytä energiasi viisaasti. Älä takerru asioihin. Oma identiteetti muuttuu koko ajan. Jos haluat tehdä jotain, tee se. Älä märehdi vaan mene. Suhtaudu koettelemuksiin lahjana. Mainosta osaamistasi. Jos haluat menestyväksi, käyttäydy kuin olisit jo. Katso suoraan kameraan. Ole vilpitön, tyyni, itsevarma, ihana. Jos olet kokenut nöyryytyksen, älä jää siihen jumittamaan. Opettele neuvottelemaan, älä nöyristele. Vaadi samaa palkkaa kuin miehet. Sukella siihen mitä pelkäät."

Ajatellaan, että ihmisen elämä on epäonnistunut, jos hän ei ole saavuttanut mitään tai jos hän on epäonnistunut elämäntyössään. Elämää ei voi tuhlata. Kaikki kokemukset ovat arvokkaita. Matka on tärkeämpi kuin lopputulos.

Minusta oli ihanaa saada tietää näistä kaikista yönaisista! En ole pitkään aikaan tehnyt niin paljon muistiinpanoja kuin tätä kirjaa kuunnellessa. Minusta on ihailtavaa, että on olemassa naisia, jotka uskaltavat seurata unelmiaan. Haluaisin ehdottomasti tietää lisää historian hämyyn kadonneista naisista.

Millaista on olla oikea yönainen? Mahtuuko määritelmän alle monenlaisia naisia? Millaisia yönaisia Sinä haluaisit seurata? Millainen yönainen Sinä itse olet?


Helmet lukuhaaste 2019: 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin