Iranin vallankumousta Ruotsiin paennut Nahid saa tietää sairastavansa syöpää. Hän tuntee katkeran pistoksen sydämessään selviydyttyään pahimmasta vain kuollakseen turvassa. Nahid muistelee kulunutta elämäänsä yksinäisyyttä tuntien. Hän ajattelee työntäyteistä lapsuuttaan ja yliopistoon pääsyä. Hän hymähtelee muistoille itsestään lyhyessä hameessa ja korkokengät jalassa sekä pää täynnä lapsellisia ajatuksia vapaudesta. Hän ei halunnut kenenkään vaimoksi, sillä hän ei halunnut kuulua kenellekään tai hoitaa muita. Sen sijaan Nahid osallistui mielenosoituksiin ja jakoi lehtisiä. Hän luuli olevansa kuolematon, kunnes joutui tulituksen kohteeksi ja kuulusteltavaksi.
Kirjassa käsitellään etenkin äitien ja tyttärien suhdetta toisiinsa. Nahid ajattelee omaa äitiään, joka ei pitänyt hänen paostaan. Loppuelämän viettäminen piilossa ei kuitenkaan ollut vaihtoehto. Nahid tuntee, ettei itse olisi koskaan halunnut olla äiti. Äitinä oleminen inhottaa häntä. Nahid katuu lapsen hankkimista, mutta toisaalta myöntää rakastavansa lastaan ehdoitta. Hän kanavoi tyttäreensä omat kokemuksensa, pelkonsa ja ahdistuksensa. Hän haluaisi, että tyttären elämä olisi hänen elämänsä toisinto. Nahid toivoisi, että tytär pelastaisi hänet yksinäisyydeltä. Hän kokee tavallaan tehneensä lapsen juuri sen vuoksi. Nahid harmistuu, kun hänen tyttärensä saapuu tapaamaan häntä ja haluaa selvästi vain viimeisiä muistoja äitinsä kanssa.
Nahid pohtii elämän sattumanvaraisuutta. Hän ihmettelee, miksi maailma muuttuu ja kaikki katoaa. Hän ei ymmärrä, miksi hänen elämässään ei ole ollut hetkeäkään rauhallista. Hän suree menetyksiään ja asioita, joita ei tekisi enää koskaan. Nahid näkee itsensä kaikesta huolimatta vahvana ihmisenä, joka on paennut vallankumousta. Hän ei pidä itseään säälittävänä pakolaisena. Hän on hyvillään siitä, että hänen tyttärensä saa elää demokratiassa. Hänen pakonsa ei ollut turha, sillä elämä jatkuu, vaikka hän ei ole sitä näkemässä.
Kuoleva pääsee samaan välitilaan kuin syntymättömät lapset. Toisilla vain on kaikki edessä, kun toinen katoaa.
Helmet lukuhaaste 2019: 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
Kirjassa käsitellään etenkin äitien ja tyttärien suhdetta toisiinsa. Nahid ajattelee omaa äitiään, joka ei pitänyt hänen paostaan. Loppuelämän viettäminen piilossa ei kuitenkaan ollut vaihtoehto. Nahid tuntee, ettei itse olisi koskaan halunnut olla äiti. Äitinä oleminen inhottaa häntä. Nahid katuu lapsen hankkimista, mutta toisaalta myöntää rakastavansa lastaan ehdoitta. Hän kanavoi tyttäreensä omat kokemuksensa, pelkonsa ja ahdistuksensa. Hän haluaisi, että tyttären elämä olisi hänen elämänsä toisinto. Nahid toivoisi, että tytär pelastaisi hänet yksinäisyydeltä. Hän kokee tavallaan tehneensä lapsen juuri sen vuoksi. Nahid harmistuu, kun hänen tyttärensä saapuu tapaamaan häntä ja haluaa selvästi vain viimeisiä muistoja äitinsä kanssa.
Nahid pohtii elämän sattumanvaraisuutta. Hän ihmettelee, miksi maailma muuttuu ja kaikki katoaa. Hän ei ymmärrä, miksi hänen elämässään ei ole ollut hetkeäkään rauhallista. Hän suree menetyksiään ja asioita, joita ei tekisi enää koskaan. Nahid näkee itsensä kaikesta huolimatta vahvana ihmisenä, joka on paennut vallankumousta. Hän ei pidä itseään säälittävänä pakolaisena. Hän on hyvillään siitä, että hänen tyttärensä saa elää demokratiassa. Hänen pakonsa ei ollut turha, sillä elämä jatkuu, vaikka hän ei ole sitä näkemässä.
Kuoleva pääsee samaan välitilaan kuin syntymättömät lapset. Toisilla vain on kaikki edessä, kun toinen katoaa.
Helmet lukuhaaste 2019: 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
Kirjan kertoja oli aika erikoinen persoona. Vierastin hiukan.
VastaaPoistaTotta. En osannut samaistua hänen ajatuksiinsa.
Poista