Piia Leino: Taivas

"Kuka yhä jaksaisi kapinoida ja miksi?"

Leino, Piia: Taivas
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustantamo S&S
Sivumäärä: 250

Tulevaisuuden Helsingissä ihmiset ovat peliriippuvaisia zombeja. Maailma on kohdannut ekokatastrofin, jonka seurauksena mitään ei ole jäljellä. Kaikki ihanat paikat on tallennettu virtuaalimaailmaan nimeltään Taivas. Siellä ihminen kokee loputonta huolettomuutta ja rauhaa. Kaikki ovat lisääntymiskyvyttömiä, joten ilman jälkikasvua tulevaisuudella ei ole mitään merkitystä - millään ei ole mitään väliä. On vain autuaallinen kuoleman odotus.

"Ehkä on parempi kadota - Luulen, että tässä lajissa on virhe, jota ei voi paikata. - Olemme tämän pelin virus." (s.206)

"- ihmisten lapset palelisivat jälleen kaduilla ja kärsisivät vanhempiensa hulluudesta, kuten olivat kärsineet kautta historian." (s.183) 

Helsingissä eletään vuotta 2058. Aikuiset kulkevat apaattisina töiden ja kodin väliä - lapsia ei enää olekaan. Hyväosaisilla ihmisillä on mahdollisuus olla miltei rajattomasti virtuaalimaailmassa, kun taas köyhät joutuvat kärsimään ilman ja kerjäämään Hakaniemen torilla. Taivaasta tullaan ulos vain suorittamaan pakolliset tarpeet. Ketään ei enää kiinnosta entisaikojen hillitön kuluttaminen. Ruoka ja tavarat ostetaan markoilla, sillä Suomi erosi EU:sta 2040-luvulla. Kantasuomalaiset ottivat vallan ja häätivät muut kuin kolmannen polven suomalaiset rakentamansa muurin taakse.

"Taivaassa ei ole puutetta mistään, ei tarvetta käydä kauppaa ja katsella toista kuin rahapussia." (s.17)

"Oli naisia, jotka paisuivat maaemoiksi ja tulostivat itsestään uutta, elävää lihaa." (s.78)

Helsinkiläisiltä puuttuu elämänhalu, joka johtaisi haluun ajatella, tietää ja luoda uutta. Kukaan ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan, sillä he viettävät aikaa vain itsensä kanssa. Akseli osallistuu lääkekokeiluun, jonka seurauksena hän alkaa herätä peliriippuvuudestaan. Hän huolehtii ulkonäöstään, tekee hätiköityjä ostoksia, harrastaa juoksemista ja alkaa kiinnittää huomiota lähimmäisiä kohtaan. Hän haluaa muutosta. Akseli alkaa himoita virtuaalimaailmassa kohtaamaansa Iinaa. Hän ei osaa ajatella muuta kuin omaa haluaan. Akseli yrittää päätellä vanhoja tallenteita katsomalla, kuinka naisia lähestytään. Hän haluaa kontrolloida Iinaa, joka on avuton, alistuva ja houkutuksille altis. Akseli ymmärtää, että hänen on viihdytettävä naista saadakseen haluamansa. Hän alkaa pian käyttäytyä omistushaluisesti ja uhkaavasti pelätessään menettävänsä Iinan. Hän syyttää naista häilyväisyydestä, provosoivasta pukeutumisesta ja vieraissa käymisestä. Akseli ei halua naisen tekevän itsenäisiä päätöksiä. Hän haluaa aina vain lisää ja lisää. Hän haluaa valtaa.

"Akseli painaa sormenpäänsä viileään ikkunaan, katselee kättään. - Sellaiset kädet puuhailivat naisten iholla, rakensivat taloja, kuristivat kurkkuja. Hän ei voi kuvitella, että olisi uskaltanut elää silloin." (s.22)

"Nainen on arvoitus, outo hyrisevä kone, jota Akseli opettelee käyttämään." (s.131)

"Kanssakäymisessä ei ollut kyse vain siitä, että sai mitä halusi. Kyse oli myös toisen halusta, kunnioituksesta noudattaa sitä tai vallasta jättää tahallaan noudattamatta." (s.109) 

"Rakkaus oli lihaa ja toivoa ja syvää tietoa kaiken katoavaisuudesta." (s.242) 

Kirja ei tuonut mitään uutta, mitä ei olisi jo käsitelty aiemmin. Jälleen kerran miehet kuvattiin sikoina ja naiset kaltoin kohdeltuina. Rasismi kukoisti ja luonto oli tuhoutunut. Ihmiset kuvattiin pahoina, muuttumattomina ja halujensa vietävinä olevina eläiminä, joiden olisi parasta kadota maan päältä. Päähenkilöt olivat ahdistavia irvikuvia. Ainoa kiinnostava seikka oli riippuvuuden kuvailu. Ihminen ei silloin pysty ajattelemaan järkevästi, vaan ajattelee ainoastaan asiaa, mistä on riippuvainen. Elämässä ei ole mitään muuta. Kaikki toiminta liikkuu riippuvuuden kohteen ympärillä. Koin kirjan irvokkaana ja ahdistavana.

"Vartijan katse leikki hänellä, muttei hänen kanssaan." (s.169)

"Liha on riesa, jota mieli raahaa perässään." (s.12)

Onko maailma sellainen kuin meille väitetään? Ovatko toimintaamme motivoivat asiat todellisia vai saneltuja? Kuka meidän olemistamme ja tekemistämme kontrolloi? Olemmeko kaikki vain tahdottomia yhteiskunnan osasia? Tietävätkö muut parhaiten, miten meidän tulisi toimia vai osaammeko päätellä sen itse? Voimmeko muuttaa ympäröivää maailmaa? Onko yksilön itsenäisillä ratkaisuilla merkitystä? Voimmeko pyrkiä parempaan vai onko meidän kohtalonamme soutaa ja huovata pahuudessa?

"Vieraat maat olivat täynnä ihmisiä, jotka eivät oikeasti ymmärtäneet suomalaisia, mutta katsoivat silti asiakseen kirjoittaa heistä." (s.87)

Helmet lukuhaaste 2018: 44. Kirja liittyy johonkin peliin