"Ihmisen on hyvä olla hyödyksi."
Manninen, Mari: Yhden lapsen kansa
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Sivumäärä: 221
Kommunistisessa Kiinassa harjoitettiin syntyvyyden säännöstelyyn tähtäävää yhden lapsen politiikkaa vuodesta 1980 vuoteen 2015. Tällä hetkellä siellä vallitsee kahden lapsen politiikka. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kiinalaiset pariskunnan eivät saa hankkia kuin yhden lapsen - tällä hetkellä kaksi lasta. Toimenpiteisiin ryhdyttiin, koska päättäjät totesivat, että kiinalaisia on maailmassa aivan liian paljon eikä ruokaa riittäisi kaikille. Kirja on kirjoitettu sekä kirjallisten että suullisten lähteiden pohjalta. On varmasti vaikeaa kirjoittaa kirjaa ihmisiä haastatellen, sillä he kertovat tarinoista vain oman versionsa. Ihmisillä on tapana kaunistella tai värittää tapahtumia. He saattavat joko valehdella tai jättää asioita kertomatta.
Seuraava teksti on kirjoitettu provosoivasti ja saattaa järkyttää herkempiä lukijoita. Olen oikonut kirjoituksessani monia mutkia suoriksi, mutta yrittänyt silti kuvastaa kiinalaisten elämää yhden lapsen politiikan aikana.
Millaista olisi elää maassa, jossa jokainen naimisissa oleva pariskunta saisi tehdä vain yhden lapsen tiukasti määriteltynä ajankohtana? Miten pariskunnan kävisi, jos lapsi olisi tyttö, sillä ainoastaan pojan kautta heidän sukunsa jatkuisi eteenpäin ja ainoastaan poika pystyisi elättää vanhempansa ja tehdä raskaat työt sekä suorittaa uhrimenot edesmenneiden puolesta? Mitä mieltä olisi kasvattaa tyttöä, sillä hänet vain menetettäisiin toiseen sukuun avioliiton kautta? Miten pariskunta voisi toimia, jos he saisivat tytön - varsinkin, kun he oikeasti haluaisivat sekä tytön että pojan? He voisivat hakea poikkeuslupaa toiseen lapseen tai hankkia toisen lapsen luvatta ja maksaa siitä vaadittu sakkomaksu. Heillä olisi mahdollisuus toimia laittomasti ja antaa tyttölapsi salaa pysyvästi tai väliaikaisesti toisen perheen hoidettavaksi. He voisivat olla epätoivoisia ja hylätä lapsensa esimerkiksi kalatorille, josta lasta kaipaava pariskunta voisi ottaa lapsen omakseen. Mahdollinen löytäjä saattaisi viedä lapsen orpokotiin, josta hänet ehkä adoptoitaisiin hyvään perheeseen - jopa Amerikkaan asti. Miten tulisi toimia, kun suru ja ikävä kävisi liian suureksi? Voisiko lapsen yrittää löytää? Etsisikö lapsi aikuisena omia biologisia vanhempiaan? Miten voisi välttyä joutumasta propagandakoneiston rattaaksi ja näyttämään maailmalle liikuttavan onnellisia biologisten vanhempien ja kadotettujen lasten jälleennäkemisiä? Miltä tuntuisi itse adoptoida mahdollisen kuolleen esikoislapsen tilalle toinen lapsi, jos itse ei pystyisi pakkosteriloinnin tai muun syyn vuoksi saamaan tilalle toista lasta? Miten pariskunnan siis tulisi toimia toista lasta odottaessaan? He voisivat päätyä yleisimpään keinoon eli paljon mainostettuun ja luonnollisena pidettyyn aborttiin ja yrittää sitten saada poikalapsen. Mitä pariskunta voisi tehdä, jos he haluaisivat pitää tytön? Heidän olisi luultavasti erittäin vaikea toimia vastoin suvun painostusta, sillä etenkin perheen pää eli isoisä vaatii perheeseen poikalapsen. Miten pariskunta kestäisi painostavan tilanteen tytön synnyttyä, kun perheen isoäidin mielestä tyttö kannattaisi jättää hoitamatta, jotta se kuolisi ja jotta pariskunta saisi siten mahdollisuuden poikalapsen tekoon? Mitä sitten pitäisi tehdä, jos perheeseen on syntynyt tyttö ja toinenkin lapsi tulisi olemaan tyttö?
Miten pariskunta selviytyisi ankaran politiikan kourissa, jos heiltä evättäisiin poikkeuslupa toiseen lapseen? He saattaisivat silti hankkia toisen lapsen joko tarkoituksella tai ehkäisyn pettäessä. Tällöin perhe voisi maksaa sakkomaksun ja lahjuksia tai turvautua mahdollisiin suhteisiin painaakseen asian villaisella. Vaarana silti olisi, että lapsesta tulisi paperiton, jolloin häntä ei käytännössä olisi olemassa. Hänellä ei olisi oikeutta mihinkään yhteiskunnan palveluun. Hän ei saisi mennä sairaalaan, naimisiin tai töihin. Huonossa tilanteessa viranomaiset saattaisivat tulla paikalle ja viedä naisen sairaalaan, jossa hänelle tehtäisiin joko niin sanotusti omasta tahdosta tai pakotettuna abortti. Heitä ei kiinnostaisi, vaikka nainen olisi jo seitsemännellä kuulla raskaana. He eivät välittäisi, vaikka viimeisillään raskaana olevan naisen lapsi syntyisi elävänä, sillä he hukuttaisivat sen vesisankoon. Nainen saatettaisiin pakkoabortin lisäksi myös pakkosteriloida. Pariskunta saattaisi tämän lisäksi menettää työpaikkansa, kotinsa ja/tai omaisuuttaan. Heidän täytyisi kaiken aikaa varoa pelkästään omaa rahapussiaan ja urakehitystään ajattelevia virkailijoita, jotka saattaisivat luvata yhtä ja tehdä toista. Pariskuntaa saatettaisiin painostaa myös työpaikalla, sillä koko työyksikkö voisi menettää vuosibonuksensa, jos yhdellekin työntekijälle syntyy enemmän kuin yksi lapsi.
Millaista olisi olla nainen kyseisessä maassa? Yllä mainittujen asioiden valossa aivan kamalaa! Kuka haluaisi kuunnella syntyvyyden säätelystä vastaavan henkilön propagandaa, noudattaa vauvakiintiöitä, tehdä ilmoituksen kuukautisistaan sekä suostua ultraäänitutkimuksiin ja raskaustesteihin salaraskauden ehkäisemiseksi? Toisaalta pariskunta, joka päättäisi pitää tyttölapsen, voisi panostaa häneen ja kouluttaa hänet hyvään ammattiin rahoilla, jotka olisi muussa tapauksessa kuluneet kokonaan poikalapsen elämään. Sitä paitsi tytön kulut olisivat pienemmän kuin pojan, sillä pojalle pitäisi ostaa kaikki asunnosta autoon. Häätkin pitäisi maksaa. Kaiken lisäksi tytöt pystyisivät ansaitsemaan rahaa siinä missä pojatkin ja hoitaisivat vanhempansa paremmin kuin pojat. Tyttöjä ja poikia painostettaisiin yhtä lailla naimisiin ja hankkimaan lapsen. Parasta olisi arvostuksen ja yleisen terveydentilan paraneminen.
Millaista olisi elää maassa, jossa jokainen naimisissa oleva pariskunta saisi tehdä vain yhden lapsen tiukasti määriteltynä ajankohtana? Aivan tavallista, sillä pariskunta saattaisi saada terveen poika- tai tyttölapsen ja hoitaa hänet isoäidin avustuksella koululaiseksi, minkä jälkeen ahkerasti opiskeltuaan lapsi pääsisi yliopistoon ja muuttaisi sinne asumaan. Hän opettelisi itsenäistä elämää, saisi ammatin ja hankkisi hyvän työpaikan. Hän menisi naimisiin ja saisi lapsen. Pariskunta saisi heiltä vanhoilla päivillään tukea ja turvaa. Heitä auttaisivat myös eläke ja muut tukitoimet. Pariskunta voisi elää elämänsä onnellisina loppuun asti. Paitsi jos lapsi vammautuisi eikä heillä olisi varaa hoitaa hänen sairaalakulujaan. Paitsi jos lasta hoitava isoäiti olisi tyranni ja kohtelisi miniää ankarasti ja noudattaisi erittäin vanhanaikaisia tapoja. Paitsi jos ainoaa lasta hemmoteltaisiin liikaa, jolloin hänen maailmankuvansa vääristyisi ja hän katsoisi oikeudekseen terrorisoida koko sukua. Paitsi jos lapsi kokisi liikaa paineita koulunkäynnistä, jota pitäisi harjoittaa aamusta yöhön asti, eikä pääsisi yliopistoon. Paitsi jos lapsi sairastuisi, joutuisi onnettomuuteen tai tekisi itsemurhan. Paitsi jos lapsi ei löytäisikään aikuisena puolisoa tai ei suostuisi menemään naimisiin tai hankkimaan omaa lasta. Paitsi jos aikuiselle lapselle pitäisi enemmän tai vähemmän laillisesti hankkia ostovaimo toisesta maasta. Paitsi jos ostovaimo karkaisi ja veisi mahdollisen lapsen mukanaan. Paitsi jos perheen etuihin ei kuuluisi eläkettä. Paitsi jos pariskunta joutuisi vanhainkotiin. Pariskunta joutuisi elämään elämänsä onnettomina loppuun asti.
Millaista olisi tottua yhden lapsen politiikkaan, vaikka se vaihtuisikin kahden lapsen politiikaksi ilman aikarajoja ja paikkakohtaisia kiintiöitä? Miltä tuntuisi, kun kauhistuttava uudistus muuttuisikin normaaliksi arjeksi? Miten maan kävisi, jos ihmiset olisivat niin totutettuja vallitsevaan tilanteeseen, että he eivät enää haluaisi tehdä lapsia ollenkaan, vaan nauttisivat mieluummin vuosien aikana saavutetuista rikkauksista, eduista ja koulutuksesta? Millaista olisi olla eri mieltä politiikan kanssa ja päätyä muuttamaan ulkomaille, jotta omien lasten ei tarvitsisi joutua samaan kierteeseen? Miltä tuntuisi arvostaa enemmän henkisiä arvoja ja inhimillisyyttä kuin rahaa? Millaista elämä olisi, jos omien vanhempien ja itsen välissä tuntuisi olevan monien sukupolvien välinen kuilu?
Voisiko maassa joskus olla syntyvyydensäätelyyn tähtäävän politiikan sijasta lapsen hoidossa tukevaa neuvolatoimintaa? Miten sosiaaliturvajärjestelmä saataisiin vastaamaan nykytarpeita, kun maassa on paljon enemmän vanhuksia kuin nuoria? Voitaisiinko maassa unohtaa vanhoilliset perinteet ja toteuttaa ihmisoikeuksia?
Helmet lukuhaaste 2018: 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
Manninen, Mari: Yhden lapsen kansa
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Sivumäärä: 221
Kommunistisessa Kiinassa harjoitettiin syntyvyyden säännöstelyyn tähtäävää yhden lapsen politiikkaa vuodesta 1980 vuoteen 2015. Tällä hetkellä siellä vallitsee kahden lapsen politiikka. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kiinalaiset pariskunnan eivät saa hankkia kuin yhden lapsen - tällä hetkellä kaksi lasta. Toimenpiteisiin ryhdyttiin, koska päättäjät totesivat, että kiinalaisia on maailmassa aivan liian paljon eikä ruokaa riittäisi kaikille. Kirja on kirjoitettu sekä kirjallisten että suullisten lähteiden pohjalta. On varmasti vaikeaa kirjoittaa kirjaa ihmisiä haastatellen, sillä he kertovat tarinoista vain oman versionsa. Ihmisillä on tapana kaunistella tai värittää tapahtumia. He saattavat joko valehdella tai jättää asioita kertomatta.
"Kiinalaisessa unelmaperheessä oli molempia sukupuolia." (s.80)
Seuraava teksti on kirjoitettu provosoivasti ja saattaa järkyttää herkempiä lukijoita. Olen oikonut kirjoituksessani monia mutkia suoriksi, mutta yrittänyt silti kuvastaa kiinalaisten elämää yhden lapsen politiikan aikana.
"Äidin mielestä tytön elämä on paljon kovempaa kuin pojan. Tytöllä on kuukautiset ja muut elämän harmit. Vanhempien pitää kantaa tytöstä enemmän huolta, ja tytöillä on turvattomampaa." (s.127)
Millaista olisi elää maassa, jossa jokainen naimisissa oleva pariskunta saisi tehdä vain yhden lapsen tiukasti määriteltynä ajankohtana? Miten pariskunnan kävisi, jos lapsi olisi tyttö, sillä ainoastaan pojan kautta heidän sukunsa jatkuisi eteenpäin ja ainoastaan poika pystyisi elättää vanhempansa ja tehdä raskaat työt sekä suorittaa uhrimenot edesmenneiden puolesta? Mitä mieltä olisi kasvattaa tyttöä, sillä hänet vain menetettäisiin toiseen sukuun avioliiton kautta? Miten pariskunta voisi toimia, jos he saisivat tytön - varsinkin, kun he oikeasti haluaisivat sekä tytön että pojan? He voisivat hakea poikkeuslupaa toiseen lapseen tai hankkia toisen lapsen luvatta ja maksaa siitä vaadittu sakkomaksu. Heillä olisi mahdollisuus toimia laittomasti ja antaa tyttölapsi salaa pysyvästi tai väliaikaisesti toisen perheen hoidettavaksi. He voisivat olla epätoivoisia ja hylätä lapsensa esimerkiksi kalatorille, josta lasta kaipaava pariskunta voisi ottaa lapsen omakseen. Mahdollinen löytäjä saattaisi viedä lapsen orpokotiin, josta hänet ehkä adoptoitaisiin hyvään perheeseen - jopa Amerikkaan asti. Miten tulisi toimia, kun suru ja ikävä kävisi liian suureksi? Voisiko lapsen yrittää löytää? Etsisikö lapsi aikuisena omia biologisia vanhempiaan? Miten voisi välttyä joutumasta propagandakoneiston rattaaksi ja näyttämään maailmalle liikuttavan onnellisia biologisten vanhempien ja kadotettujen lasten jälleennäkemisiä? Miltä tuntuisi itse adoptoida mahdollisen kuolleen esikoislapsen tilalle toinen lapsi, jos itse ei pystyisi pakkosteriloinnin tai muun syyn vuoksi saamaan tilalle toista lasta? Miten pariskunnan siis tulisi toimia toista lasta odottaessaan? He voisivat päätyä yleisimpään keinoon eli paljon mainostettuun ja luonnollisena pidettyyn aborttiin ja yrittää sitten saada poikalapsen. Mitä pariskunta voisi tehdä, jos he haluaisivat pitää tytön? Heidän olisi luultavasti erittäin vaikea toimia vastoin suvun painostusta, sillä etenkin perheen pää eli isoisä vaatii perheeseen poikalapsen. Miten pariskunta kestäisi painostavan tilanteen tytön synnyttyä, kun perheen isoäidin mielestä tyttö kannattaisi jättää hoitamatta, jotta se kuolisi ja jotta pariskunta saisi siten mahdollisuuden poikalapsen tekoon? Mitä sitten pitäisi tehdä, jos perheeseen on syntynyt tyttö ja toinenkin lapsi tulisi olemaan tyttö?
"Kaupunkeihin on perustettu muutamia lämpimiä ja turvallisia vauvan jättöpisteitä - vauvan voi viedä salaa tyhjään koppiin, josta se otetaan nopeasti hoitoon. Lähes kaikilla niihin hylätyillä vauvoilla on vammoja tai sairauksia." (s.72)
Miten pariskunta selviytyisi ankaran politiikan kourissa, jos heiltä evättäisiin poikkeuslupa toiseen lapseen? He saattaisivat silti hankkia toisen lapsen joko tarkoituksella tai ehkäisyn pettäessä. Tällöin perhe voisi maksaa sakkomaksun ja lahjuksia tai turvautua mahdollisiin suhteisiin painaakseen asian villaisella. Vaarana silti olisi, että lapsesta tulisi paperiton, jolloin häntä ei käytännössä olisi olemassa. Hänellä ei olisi oikeutta mihinkään yhteiskunnan palveluun. Hän ei saisi mennä sairaalaan, naimisiin tai töihin. Huonossa tilanteessa viranomaiset saattaisivat tulla paikalle ja viedä naisen sairaalaan, jossa hänelle tehtäisiin joko niin sanotusti omasta tahdosta tai pakotettuna abortti. Heitä ei kiinnostaisi, vaikka nainen olisi jo seitsemännellä kuulla raskaana. He eivät välittäisi, vaikka viimeisillään raskaana olevan naisen lapsi syntyisi elävänä, sillä he hukuttaisivat sen vesisankoon. Nainen saatettaisiin pakkoabortin lisäksi myös pakkosteriloida. Pariskunta saattaisi tämän lisäksi menettää työpaikkansa, kotinsa ja/tai omaisuuttaan. Heidän täytyisi kaiken aikaa varoa pelkästään omaa rahapussiaan ja urakehitystään ajattelevia virkailijoita, jotka saattaisivat luvata yhtä ja tehdä toista. Pariskuntaa saatettaisiin painostaa myös työpaikalla, sillä koko työyksikkö voisi menettää vuosibonuksensa, jos yhdellekin työntekijälle syntyy enemmän kuin yksi lapsi.
"Ei ole harvinaista, että viranomaiset pidättävät, uhkailevat ja jopa pahoinpitelevät oikeuksiaan vaativia kansalaisia." (s.41)
Millaista olisi olla nainen kyseisessä maassa? Yllä mainittujen asioiden valossa aivan kamalaa! Kuka haluaisi kuunnella syntyvyyden säätelystä vastaavan henkilön propagandaa, noudattaa vauvakiintiöitä, tehdä ilmoituksen kuukautisistaan sekä suostua ultraäänitutkimuksiin ja raskaustesteihin salaraskauden ehkäisemiseksi? Toisaalta pariskunta, joka päättäisi pitää tyttölapsen, voisi panostaa häneen ja kouluttaa hänet hyvään ammattiin rahoilla, jotka olisi muussa tapauksessa kuluneet kokonaan poikalapsen elämään. Sitä paitsi tytön kulut olisivat pienemmän kuin pojan, sillä pojalle pitäisi ostaa kaikki asunnosta autoon. Häätkin pitäisi maksaa. Kaiken lisäksi tytöt pystyisivät ansaitsemaan rahaa siinä missä pojatkin ja hoitaisivat vanhempansa paremmin kuin pojat. Tyttöjä ja poikia painostettaisiin yhtä lailla naimisiin ja hankkimaan lapsen. Parasta olisi arvostuksen ja yleisen terveydentilan paraneminen.
"Kiinassa aviomiesten tylyys ja väkivaltaisuus on yleistä. Miniät usein pelkäävät anoppejaan -" (s.38)
"Kiinan maaseudulla oli pitkä perinne hankkiutua eroon tytöistä. - tahdottiin ensimmäisen lapsen olevan poika. Muu toi huonoa onnea. Mutta ennen kaikkea tyttöjä tapettiin siksi, ettei köyhillä perheillä ollut varaa ruokkia kaikkia lapsia." (s.57)
Millaista olisi elää maassa, jossa jokainen naimisissa oleva pariskunta saisi tehdä vain yhden lapsen tiukasti määriteltynä ajankohtana? Aivan tavallista, sillä pariskunta saattaisi saada terveen poika- tai tyttölapsen ja hoitaa hänet isoäidin avustuksella koululaiseksi, minkä jälkeen ahkerasti opiskeltuaan lapsi pääsisi yliopistoon ja muuttaisi sinne asumaan. Hän opettelisi itsenäistä elämää, saisi ammatin ja hankkisi hyvän työpaikan. Hän menisi naimisiin ja saisi lapsen. Pariskunta saisi heiltä vanhoilla päivillään tukea ja turvaa. Heitä auttaisivat myös eläke ja muut tukitoimet. Pariskunta voisi elää elämänsä onnellisina loppuun asti. Paitsi jos lapsi vammautuisi eikä heillä olisi varaa hoitaa hänen sairaalakulujaan. Paitsi jos lasta hoitava isoäiti olisi tyranni ja kohtelisi miniää ankarasti ja noudattaisi erittäin vanhanaikaisia tapoja. Paitsi jos ainoaa lasta hemmoteltaisiin liikaa, jolloin hänen maailmankuvansa vääristyisi ja hän katsoisi oikeudekseen terrorisoida koko sukua. Paitsi jos lapsi kokisi liikaa paineita koulunkäynnistä, jota pitäisi harjoittaa aamusta yöhön asti, eikä pääsisi yliopistoon. Paitsi jos lapsi sairastuisi, joutuisi onnettomuuteen tai tekisi itsemurhan. Paitsi jos lapsi ei löytäisikään aikuisena puolisoa tai ei suostuisi menemään naimisiin tai hankkimaan omaa lasta. Paitsi jos aikuiselle lapselle pitäisi enemmän tai vähemmän laillisesti hankkia ostovaimo toisesta maasta. Paitsi jos ostovaimo karkaisi ja veisi mahdollisen lapsen mukanaan. Paitsi jos perheen etuihin ei kuuluisi eläkettä. Paitsi jos pariskunta joutuisi vanhainkotiin. Pariskunta joutuisi elämään elämänsä onnettomina loppuun asti.
"Isäni ajatteli säilyttävänsä kasvonsa saamalla pojanpojan. Hänelle oli tärkeää, että suku jatkuu. Meille oli tärkeää, että joku pitää meistä huolta. Mutta kun poika meni naimisiin, huomasimmekin, ettei poika olekaan niin erinomainen asia kuin kuvittelimme. Poika kuuntelee vaimoaan eikä meitä. Poika ei käy edes usein kylässä." (s.87)
"Maalla vaimotonta miestä halveksutaan. Lapsettomuus, erityisesti se ettei perheessä ole poikaa, on suurin mahdollinen loukkaus omia vanhempia kohtaan." (s.142)
"Netissä mainostetaan ´kauniita, nuoria, halpoja ja kivoja
vietnamilaisnaisia´ ja luvataan pakettihintaan jopa vakuutuksia, jos
morsian sattuukin karkaamaan." (s.140)
Millaista olisi tottua yhden lapsen politiikkaan, vaikka se vaihtuisikin kahden lapsen politiikaksi ilman aikarajoja ja paikkakohtaisia kiintiöitä? Miltä tuntuisi, kun kauhistuttava uudistus muuttuisikin normaaliksi arjeksi? Miten maan kävisi, jos ihmiset olisivat niin totutettuja vallitsevaan tilanteeseen, että he eivät enää haluaisi tehdä lapsia ollenkaan, vaan nauttisivat mieluummin vuosien aikana saavutetuista rikkauksista, eduista ja koulutuksesta? Millaista olisi olla eri mieltä politiikan kanssa ja päätyä muuttamaan ulkomaille, jotta omien lasten ei tarvitsisi joutua samaan kierteeseen? Miltä tuntuisi arvostaa enemmän henkisiä arvoja ja inhimillisyyttä kuin rahaa? Millaista elämä olisi, jos omien vanhempien ja itsen välissä tuntuisi olevan monien sukupolvien välinen kuilu?
"Kaikissa vaurastuvissa maissa lasten määrä tuppaa vähenemään." (s.16)
"Kun kansalaiset ovat päässeet pienen perheen makuun, he eivät suostu tekemään isompaa." (s.25)
Voisiko maassa joskus olla syntyvyydensäätelyyn tähtäävän politiikan sijasta lapsen hoidossa tukevaa neuvolatoimintaa? Miten sosiaaliturvajärjestelmä saataisiin vastaamaan nykytarpeita, kun maassa on paljon enemmän vanhuksia kuin nuoria? Voitaisiinko maassa unohtaa vanhoilliset perinteet ja toteuttaa ihmisoikeuksia?
"Kiinan harmaantuminen on ensimmäisen maailman ongelma, mutta Kiina ei ole vielä saavuttanut ensimmäisen maailman vaurautta." (s.24)
Helmet lukuhaaste 2018: 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
Huippuhyvä teos.
VastaaPoista