"Jokainen haluaa olla tärkeä edes yhdelle ihmiselle."
Honkasalo, Laura: Pöytä yhdelle: Yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kirjapaja
Sivumäärä: 164
Ihminen on yksinäinen, kun hän tuntee itsensä yksinäiseksi ja kun yksinäisyys ahdistaa häntä. Yksinäisyys voi pahimmassa tapauksessa johtaa masennukseen ja itsetunnon menetykseen. Yksinäiset syyttävät tilanteesta usein itseään. Toisinaan yksinäisyys on hyväksi mielenterveydelle, mutta pitkittyneenä ja oman tahdon vastaisena haitallista. Yksinäiset ihmiset tuntevat, kuinka he eivät kiinnosta ketään ja kuinka he eivät kuulu joukkoon. Joillakin yksinäisyys on alkanut jo koulussa kiusaamisella ja eristämisellä porukasta. Kiusaaminen on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joka tuhoaa itsetunnon ja mielenterveyden. Silloin ihmisen on hankala oppia tarvittavia sosiaalisia taitoja, jolloin hän ei osaa ystävystyä kenenkään kanssa myöhemmällä iällä. Kiusatut yleensä joko tavoittelevat muiden hyväksyntää tai vetäytyvät omiin oloihinsa. Syitä yksinäisyydelle haetaan myös mediasta, sillä elokuvissa ja tv-sarjoissa esitetään romantisoituja versioita ystävyys- ja parisuhteista. Ongelmia on myös yleisissä asenteissa, sillä ihmisillä on omituisia mielipiteitä yksinäisistä ihmisistä, jolloin kukaan ei halua ottaa heihin kontaktia. He luulevat esimerkiksi, että yksinäisyys tarttuu tai että yksinäisessä ihmisessä on jotain vialla. Asenteissa pahinta on se, että ne ovat ristiriitaisia.
Ihmisillä on etuoikeuksia vain siviilisäädyn vuoksi. Palvelut ja juhlat on tarkoitettu usein pariskunnille tai perheellisille. Jotkin pariutuneet ystäväpiirit sulkevat sinkut porukan ulkopuolelle. 1950-luvun naistenlehdessä jopa kehoitettiin tekemään niin, jotta sinkku ei varasta aviomiestä itselleen. Tilanne on niin epäreilu, että sitä auttamaan on perustettu Yksinasuvat ry. Kukaan ei varmasti ole koskaan kuullut, kuinka poliitikot hehkuttavat parantavansa yksinäisten asemaa. He puhuvat aina lapsiperheistä. Kukaan ei välitä 30-40 -vuotiaista lapsettomista ja työssäkäyvistä yksinäisistä ihmisistä.
Yksinäinen ihminen tuntee muiden seurassa olonsa entistä yksinäisemmäksi. Etenkin lapsettomien yksinäisten on hankalaa olla porukassa, jossa puhe keskittyy vain jokaisen omiin lapsiin. Yksinäistä on myös ystävyyssuhteessa, joka ei ole vastavuoroinen. Ystävä kertoo tuntitolkulla omia kuulumisiaan ja kun itse pääsee viimein ääneen niin ystävä kaikkoaa. Yksinäisten on hankala luoda uusia ystävyyssuhteita, sillä ihmiset puhuvat harvoin heille, joita eivät tunne entuudestaan. Facebook on saanut aikaan sen, että toisten elämää kadehditaan. Muiden juhlakuvia katsellessa tuntuu siltä kuin olisi itse jäänyt jostain paitsi. Toisaalta yksinäinen saattaa tahallaan jäädä kotiin, sillä kukaan ei silloin ainakaan voi eristää häntä, jos hän itse on jo ehtinyt eristää itsensä. Hän voi olla luova, kiinnostunut kirjoittamisesta tai maalaamisesta, jolloin hän keksii itsenäistä tekemistä. Usein yksinäiset ihmiset eivät sovi yleiseen muottiin, vaan ovat ominaisuuksiltaan vääränlaisia, sellaisia joita ei sillä hetkellä yhteiskunnassa arvosteta.
Elämä on epävarmaa. Kuka tahansa voi päätyä yksinäiseksi. Puoliso voi kuolla, voi menettää työpaikkansa, lapsi voi muuttaa ulkomaille, voi jäädä orvoksi tai ystävät voivat kadota sairastuessa. Ihmisten kokemukset yksinäisyydestä ovat surullisia ja epäreiluja, sillä kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi kaltoin.
Helmet lukuhaaste 2017: 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
100 suomalaista kirjaa: 17/100
Honkasalo, Laura: Pöytä yhdelle: Yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kirjapaja
Sivumäärä: 164
Ihminen on yksinäinen, kun hän tuntee itsensä yksinäiseksi ja kun yksinäisyys ahdistaa häntä. Yksinäisyys voi pahimmassa tapauksessa johtaa masennukseen ja itsetunnon menetykseen. Yksinäiset syyttävät tilanteesta usein itseään. Toisinaan yksinäisyys on hyväksi mielenterveydelle, mutta pitkittyneenä ja oman tahdon vastaisena haitallista. Yksinäiset ihmiset tuntevat, kuinka he eivät kiinnosta ketään ja kuinka he eivät kuulu joukkoon. Joillakin yksinäisyys on alkanut jo koulussa kiusaamisella ja eristämisellä porukasta. Kiusaaminen on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joka tuhoaa itsetunnon ja mielenterveyden. Silloin ihmisen on hankala oppia tarvittavia sosiaalisia taitoja, jolloin hän ei osaa ystävystyä kenenkään kanssa myöhemmällä iällä. Kiusatut yleensä joko tavoittelevat muiden hyväksyntää tai vetäytyvät omiin oloihinsa. Syitä yksinäisyydelle haetaan myös mediasta, sillä elokuvissa ja tv-sarjoissa esitetään romantisoituja versioita ystävyys- ja parisuhteista. Ongelmia on myös yleisissä asenteissa, sillä ihmisillä on omituisia mielipiteitä yksinäisistä ihmisistä, jolloin kukaan ei halua ottaa heihin kontaktia. He luulevat esimerkiksi, että yksinäisyys tarttuu tai että yksinäisessä ihmisessä on jotain vialla. Asenteissa pahinta on se, että ne ovat ristiriitaisia.
"Kaikenlainen ihmisten kohtaaminen uuvutti minut täysin, koska
tilanteessa jännitin ja jälkeenpäin kelasin, mitä olin tehnyt tai
sanonut väärin." (s.89)
Ihmisillä on etuoikeuksia vain siviilisäädyn vuoksi. Palvelut ja juhlat on tarkoitettu usein pariskunnille tai perheellisille. Jotkin pariutuneet ystäväpiirit sulkevat sinkut porukan ulkopuolelle. 1950-luvun naistenlehdessä jopa kehoitettiin tekemään niin, jotta sinkku ei varasta aviomiestä itselleen. Tilanne on niin epäreilu, että sitä auttamaan on perustettu Yksinasuvat ry. Kukaan ei varmasti ole koskaan kuullut, kuinka poliitikot hehkuttavat parantavansa yksinäisten asemaa. He puhuvat aina lapsiperheistä. Kukaan ei välitä 30-40 -vuotiaista lapsettomista ja työssäkäyvistä yksinäisistä ihmisistä.
"Mediassa puhuttiin tauotta itsekkäistä nykynaisista, jotka haluavat
keskittyä uraan ja lykkäävät lastenhankintaa liian pitkälle. Puheet
satuttivat, ja vielä enemmän ne varmasti satuttavat biologisesta
lapsettomuudesta kärsiviä." (s.58)
Yksinäinen ihminen tuntee muiden seurassa olonsa entistä yksinäisemmäksi. Etenkin lapsettomien yksinäisten on hankalaa olla porukassa, jossa puhe keskittyy vain jokaisen omiin lapsiin. Yksinäistä on myös ystävyyssuhteessa, joka ei ole vastavuoroinen. Ystävä kertoo tuntitolkulla omia kuulumisiaan ja kun itse pääsee viimein ääneen niin ystävä kaikkoaa. Yksinäisten on hankala luoda uusia ystävyyssuhteita, sillä ihmiset puhuvat harvoin heille, joita eivät tunne entuudestaan. Facebook on saanut aikaan sen, että toisten elämää kadehditaan. Muiden juhlakuvia katsellessa tuntuu siltä kuin olisi itse jäänyt jostain paitsi. Toisaalta yksinäinen saattaa tahallaan jäädä kotiin, sillä kukaan ei silloin ainakaan voi eristää häntä, jos hän itse on jo ehtinyt eristää itsensä. Hän voi olla luova, kiinnostunut kirjoittamisesta tai maalaamisesta, jolloin hän keksii itsenäistä tekemistä. Usein yksinäiset ihmiset eivät sovi yleiseen muottiin, vaan ovat ominaisuuksiltaan vääränlaisia, sellaisia joita ei sillä hetkellä yhteiskunnassa arvosteta.
"Työpaikassani oli tapana lahjoa ahkerasti: kerättiin rahaa milloin vauvalahjoihin, milloin naimisiin meneville, raskauden takiakin annettiin lahja. Jossain vaiheessa tajusin, että minulta oli mennyt sinä vuonna vaikka kuinka paljon rahaa muiden lahjoihin. Koska minua oikein lahjottaisiin?" (s.54)
"Tuntui, että kaikilla muilla oli täydellinen elämä." (s.71)
Helmet lukuhaaste 2017: 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
100 suomalaista kirjaa: 17/100
Ihana kirjoitus!
VastaaPoistaHyvä teksti! Tämä on kyllä mieleenpainuva kirja, joka kummittelee sitkeästi mielessäni vaikka olen ehtinyt välillä lukemaan jo vaikka mitä muutakin.
VastaaPoistaKiitos hyvästä tekstistä ja kirjavinkistä! Yksin - yksinäinen... Vaikeita asioita, varsinkin, kun kenenkään ei soisi olevan yksinäinen, mutta kaikki yksin olevat eivät olekaan yksinäisiä. Minulla on kerran ollut oppilas, joka hyvin kypsästi kommentoi sitä, että on mielellään yksin, vaikka pitääkin muista lapsista ja muut lapset hänestä. "Minä vaan tarvitsen välillä yksinoloa ja viihdyn itsekseni."
VastaaPoista