Malala Yousafzai, Christina Lamb: Minä olen Malala

"He eivät pysty pysäyttämään minua."

Yousafzai, Malala; Lamb, Christina: Minä olen Malala. Koulutyttö jonka Taliban yritti vaientaa.
Julkaistu: 2014
Alkuperäinen julkaisu: 2013
Alkuperäinen nimi: I Am Malala. The Girl Who Stood Up for Education and Was Shot by the Taliban.
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Jaana Iso-Markku
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 292

Malala Yousafzai (s.12.7.1997) asui isänsä, äitinsä ja kahden veljensä kanssa Swatissa, Pakistanissa. Ziauddin isän arkeen kuului oman koulun ylläpidon lisäksi erilaisissa kokouksissa ja tilaisuuksissa esiintyminen. Hänen sydämensä asiana oli puhua luonnonsuojelusta ja lasten oikeuksista koulunkäyntiin. Tor Pekai äiti oli luku- ja kirjoitustaidoton, mutta Malala sai onnekseen käydä koulua. Luokkansa parhaan oppilaan palkinnon lukuisina kertoina voittanut Malala pääsi isänsä mukana eri tilaisuuksiin puhumaan tyttöjen oikeuksista. Hän kirjoitti myös anonyymisti blogia ja antoi lehtihaastatteluja. Hän haaveili poliitikon ammatista. Politiikan lisäksi perheen arkeen kuului tiukasti islamin uskonto. Elämä muuttui haastavaksi talibanisaation vuoksi. Koulutusjärjestelmä ja virkamiehet olivat korruptoituneita, naiset pakotettiin noudattamaan purdah-järjestelmää, merkittäviä arkeologisia kohteita tuhottiin sekä kouluja ja muita rakennuksia pommitettiin matalaksi. Kaikilta kiellettiin musiikin kuuntelu ja tanssiminen sekä elokuvien katselu ja tietokoneen käyttäminen. Aukiolle ilmestyi murhattujen toisinajattelijoiden ruumiita näytille ja ihmisiä ruoskittiin julkisesti. Armeija ja poliisi olivat voimattomia. Kaikki saivat elää jatkuvassa pelon ilmapiirissä. Ziauddin ja Malala jatkoivat kaikesta huolimatta aktivisteina toimimista, vaikka saivat itsekin tappouhkauksia. Ja sitten koulubussissa ammuttiin...

"Talibanit voisivat viedä kynämme ja kirjamme, mutta he eivät voisi estää meitä ajattelemasta." (s.132)

"´Ainoa tavoitteeni´, hän sanoi, ´on kouluttaa lapseni ja kansani niin hyvin kuin pystyn. Mutta kun puolet johtajista valehtelee ja toinen puoli neuvottelee Talibanin kanssa, edessä on umpikuja. Silloin on aika avata suunsa." (s.194-195)

Talibanisaatio onnistui siksi niin hyvin, koska ihmisiltä puuttui koulutus. Tietämättömiä oli helppo huijata taitavasti suunnatulla propagandalla. Luonnonkatastrofien jälkeen Pakistanissa oli myös paljon orpolapsia, jotka sijoitettiin paikkoihin, joissa heille opetettiin halutulla tavalla Koraania. Monia ihmisiä aivopestiin toimimaan itsemurhapommittajina ja tappajina. Talibaniin liittyjissä oli myös huonosti arvostettujen ammattien harjoittajia kuten käsityöläisiä, sillä siten he saivat viimein hyvän aseman. Mielestäni talibanit toimivat koulutusta vastaan, koska tietämättömiä on helpompi hallita. Jumalanpilkkalaki oli varmasti erikoisin keksintö, sillä se antoi lähes vapaat kädet toimia miten tahansa ketä vastaan tahansa - etenkin rauhanrakentajia ja siviilejä.

"Me pelasimme yhdessä krikettiä katoilla tai kadulla, mutta tiesin, että kun tulisimme vanhemmiksi, tyttöjen odotettiin pysyvän sisätiloissa. Meidän odotettaisiin laittavan ruokaa ja tarjoavan sitä veljillemme ja isillemme. Pojat ja miehet voisivat vapaasti vaellella kaupungilla, mutta äitini ja minä emme voisi mennä ulos ilman, että seurassamme olisi miespuolinen sukulainen, vaikkapa sitten vain viisivuotias poika!" (s.28)

"Kun pakistanilaisnaiset sanovat haluavansa olla itsenäisiä, sen ajatellaan tarkoittavan, että emme halua totella isiämme, veljiämme tai aviomiehiämme. - Se tarkoittaa, että haluamme päättää omasta elämästämme. Haluamme voida vapaasti käydä koulua tai mennä töihin. Koraanissa ei missään kohtaa sanota, että naisen tulisi olla riippuvainen miehestä. Taivaasta ei ole tullut sanaa, että jokaisen naisen tulisi kuunnella miestä." (s.197-198)

"Shabanan huonosta käytöksestä puhuttiin paljon, ja miehemme sekä halusivat nähdä hänen tanssivan että halveksivat häntä, koska hän oli tanssija." (s.134)

Kirjan mukaan pakistanilaiset rakastivat salaliittoteorioita, joten 11.9.2001 tehty terroristi-isku Yhdysvaltoihin ja sitä seurannut taistelu terrorismia vastaan löi pökköä pesään. Kukaan ei varmaan vieläkään osaa sanoa, millä puolella Yhdysvallat ja Pakistan olivat. Entä sitten CIA:n lähettämät salaiset agentit ja mystisen huomaamaton Osama bin Ladenin tappaminen. Varmaa kuitenkin on, että armeijan ja talibanin väliset taistelut jatkuvat vielä pitkään.

"Yhdessä seminaareista maakuntamme tiedotusministeri sanoi talibanisaation olevan seuraus maamme politiikasta kouluttaa militantteja ja lähettää heitä Afganistaniin taistelemaan, ensin venäläisiä ja sitten amerikkalaisia vastaan." (s.156)

Malalan mukaan elämän tarkoitus on selviytyä. Hänen mielestään kaikki tapahtuu niin kuin on tarkoitettu. Kirjassa häntä luonnehditaan Pakistanin Äiti Teresaksi ja rauhan ikoniksi. Ainakin hän on poliittisesti tärkeä henkilö, jota lukuisat korkea-arvoiset henkilöt ovat tavanneet. Minulle hän kuvastuu myös tavallisena teinityttönä, joka nauttii ystäviensä seurasta ja hyvistä elokuvista.

"Puhuin kaikesta parhaalle ystävälleni Moniballe. Olimme lapsina asuneet samalla kadulla, olimme olleet ystäviä alkeiskoulusta saakka ja jaoimme kaiken. Justin Bieberin laulut, Twilight -elokuvat ja parhaat kasvojen vaalennusvoiteet." (s.12)

Opin kirjaa lukiessani paljon uutta Pakistanin historiasta ja tavoista sekä talibanisaatiosta. Olen jälleen kerran iloinen HelMet lukuhaasteen olemassaolosta, sillä ilman sitä tämäkin kirja olisi jäänyt minulta löytämättä ja lukematta.


Helmet lukuhaaste 2016: 23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.)