"Arkuissamme, piiloissamme, alla multamajan."
Sommer-Bodenburg, Angela: Pikku vampyyri maalla
Kirjasarja: Pikku vampyyri
Julkaistu: 1989
Alkuperäinen julkaisu: 1983
Alkuperäinen nimi: Der kleine Vampir auf dem Bauernhof
Mistä maasta: Saksa
Kuvittanut: Amelie Glienke
Suomentanut: Leena Viljakainen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 143
Pikku vampyyri -kirjasarjan neljännessä osassa seikkaillaan maalla. Rydiger vampyyri on asettunut asumaan vanhaan sikalaan, jonka takimmaiseen nurkkaan hän on piilottanut arkkunsa, jossa hän nukkuu päivät. Öisin hän tapaa ystäväänsä Antonia, joka on maatilalla viettämässä lomaansa vanhempiensa kanssa. Maalla eläminen - jos niin Rydigerin kohdalla voi sanoa - on haastavaa, sillä vampyyrien perinteisen ravinnon etsiminen on hiljaisella maaseudulla vaikeampaa kuin kaupungissa. Rydiger ja Anton joutuvat kiperiin tilanteisiin etenkin vampyyreista kiinnostuneen tohtori Stöbermannin saapuessa paikalle.
Lainasin kirjan kirjastosta, sillä tarvitsin jotain nopeaa luettavaa Halloween -lukuhaasteeseen. Haaste ei ole edennyt suunnitellulla tavalla, sillä minulla ei ole ollut tässä kuussa paljonkaan aikaa lukea. Lisäksi minun on ollut pakko laittaa HelMet -lukuhaaste muiden edelle. En halua sen epäonnistuvan viime metreillä. Pikku vampyyri -kirjat ovat lapsuuteni suosikkeja, joten oli mukavaa palata niiden maailmaan. En muistanutkaan, että Anton oli ainakin tässä kirjassa erittäin kärttyisä. Hän kiukkuili jatkuvasti vanhemmilleen ja ärsyyntyi helposti ystävänsä Rydigerin käytöksestä - toisaalta välillä oikeutetusti, sillä he kohtelivat häntä epäoikeudenmukaisesti.
Sommer-Bodenburg, Angela: Pikku vampyyri maalla
Kirjasarja: Pikku vampyyri
Julkaistu: 1989
Alkuperäinen julkaisu: 1983
Alkuperäinen nimi: Der kleine Vampir auf dem Bauernhof
Mistä maasta: Saksa
Kuvittanut: Amelie Glienke
Suomentanut: Leena Viljakainen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 143
Pikku vampyyri -kirjasarjan neljännessä osassa seikkaillaan maalla. Rydiger vampyyri on asettunut asumaan vanhaan sikalaan, jonka takimmaiseen nurkkaan hän on piilottanut arkkunsa, jossa hän nukkuu päivät. Öisin hän tapaa ystäväänsä Antonia, joka on maatilalla viettämässä lomaansa vanhempiensa kanssa. Maalla eläminen - jos niin Rydigerin kohdalla voi sanoa - on haastavaa, sillä vampyyrien perinteisen ravinnon etsiminen on hiljaisella maaseudulla vaikeampaa kuin kaupungissa. Rydiger ja Anton joutuvat kiperiin tilanteisiin etenkin vampyyreista kiinnostuneen tohtori Stöbermannin saapuessa paikalle.
"Hiljaisuuden keskeltä kuului yhtäkkiä ääntä: kirkas klik-klak, joka syntyi kun veitsenterävät hampaat kalisivat toisiaan vasten! Vampyyrinhampaat...!" (s.36)
Lainasin kirjan kirjastosta, sillä tarvitsin jotain nopeaa luettavaa Halloween -lukuhaasteeseen. Haaste ei ole edennyt suunnitellulla tavalla, sillä minulla ei ole ollut tässä kuussa paljonkaan aikaa lukea. Lisäksi minun on ollut pakko laittaa HelMet -lukuhaaste muiden edelle. En halua sen epäonnistuvan viime metreillä. Pikku vampyyri -kirjat ovat lapsuuteni suosikkeja, joten oli mukavaa palata niiden maailmaan. En muistanutkaan, että Anton oli ainakin tässä kirjassa erittäin kärttyisä. Hän kiukkuili jatkuvasti vanhemmilleen ja ärsyyntyi helposti ystävänsä Rydigerin käytöksestä - toisaalta välillä oikeutetusti, sillä he kohtelivat häntä epäoikeudenmukaisesti.
"Ystävyys on sitä, ettei ajatellut vain itseään vaan myös toisia." (s.141)
Oih, Pikku vampyyrit olivat myös minun suosikkejani pienenä. Opettajamme luki meille ensimmäisen osan, jonka jälkeen ahmin kaikki sarjan muut osat. Onnistunuttta kirjoihin koukuttamista siis! :)
VastaaPoista