Tove Jansson: Vaarallinen juhannus

"Kyllä maailma on sentään kummallinen."

Jansson, Tove: Vaarallinen juhannus
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 1954
Alkuperäinen nimi: Farlig Midsommar 
Mistä maasta: Suomi
Suomentanut: Laila Järvinen 
Kustantaja: WSOY 
Sivumäärä: 132

Muumitalon asukkaat viettävät seesteistä kesäpäivää kaarnalaivoja tehden ja luonnon ihmeitä tutkien. Rauhaisaan eloon tulee muutos, kun saarella sijaitseva tulivuori päättää purkautua ja aiheuttaa hyökyaallon, joka valtaa koko Muumilaakson. Muumiperhe pakenee ohitse lipuvaan kummalliseen taloon ja kohtaa pian seikkailun toisensa jälkeen.

"- Minun nuoruudessani ei koskaan tapahtunut tällaista, sanoi muuan hiirirouva ja kampasi kiivaasti häntäänsä. - Sitä ei olisi ikipäivänä sallittu! Mutta nyt ajat ovat tietenkin toiset ja nuoriso kuritonta. Muuan pieni vakava eläin siirtyi innokkaasti lähemmäksi toisia ja sanoi: - En minä usko, että se suuri aalto oli nuorison tekemä." (s.26)

Muumit suhtautuvat elämään rauhallisesti, mutkattomasti ja vastoinkäymisiä murehtimatta. He ottavat elämän sellaisena kuin se tulee vastaan ja oikeastaan pitävät vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Muumien elämänfilosofiaan kuuluu uskoa onnellisiin loppuihin. Etenkin kirjassa kuvattuja näkemyksiä kasvatuksesta on mielenkiintoista lukea. Muumimamma ei pidä ollenkaan kasvatuslaitoksista. Nuuskamuikkunenkin on kaikkia lapsia kahlitsevia sääntöjä vastaan. Muumien mielestä on myös tärkeää viettää elämänsä sellaisten ihmisten - tai tässä tapauksessa olentojen - seurassa, jotka tuovat elämään hyvää mieltä ja mielekästä sisältöä. Hassuinta Muumeissa on se, että he tekevät välillä jotain todella höpsöä ja muistuttavat hieman hölmöläisiä; kuten yrittävät naulata lautasia paikoilleen, jotta ne pysyisivät kaltevalla tasolla paikoillaan. Muumit eivät myöskään kangistu kaavoihin, vaan sopeutuvat aina uusiin tilanteisiin ja muuttavat toimintatapojaan tilanteen vaatimalla tavalla.

"Muumimamma nyökkäsi. Hän istui kuono vedenpinnassa ja tirkisteli pohjaan. - Siellä kimmeltää jokin, hän sanoi. - Se on sinun kultainen rannerenkaasi, ehdotti Muumipeikko. - Ja Niiskuneidin nilkkarengas. Eikö se ole hyvä aate? - Hurjan hyvä, sanoi hänen äitinsä. - Tästä lähtien säilytetään aina korut ruskeassa lähdevedessä. Siellä ne ovat paljon kauniimmat." (s.12)

"Metsän lapset vaikenivat heti ja rypistivät kuonojaan tihkusateessa. - Nuuskamuikkunen katsoi avuttomana pikku Myyhyn. - Pelota niitä Möröllä! tämä ehdotti. - Niin minun sisareni tekee. - Tuletko sinä silloin kiltiksi? kysyi Nuuskamuikkunen. - En tietenkään! sanoi pikku Myy ja nauroi niin että kellahti kumoon. Nuuskamuikkunen huokaisi. - Tulkaa, tulkaa, hän sanoi. - Nouskaa kiireesti, niin saatte nähdä jotakin! - Mitä? kysyivät lapset. - Jotakin..., sanoi Nuuskamuikkunen epämääräisesti ja heilautti käpäläänsä. - Tuosta sinä et selviä ikinä, sanoi pikku Myy." (s.93-94)

Kirja on hullunhauska sekä täynnä huvittavia oivalluksia ja ajatuksia elämästä. Se samalla viihdyttää ja laittaa ajattelemaan syntyjä syviä. Katsoin lapsena Muumilaakson tarinoita tv-ohjelmaa. Se oli yksi lempiohjelmistani. Muistan tämän kirjan tapahtumat siitä elävästi, joten oli mukavaa viimein lukea itse kirja. En voi kuin ihailla Tove Janssonin kykyä keksiä jotain näin hienoa!

Rauhallista ja lämmintä juhannusta kaikille! Ja olkaa varovaisia juhannustaikojen kanssa, jotta ette törmää poliisihemuliin!

Helmet lukuhaaste 2016: 17. Kirjassa juhlitaan