Siirry pääsisältöön

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

"Kaikki haluavat voittaa lotossa, mutta kukaan ei halua olla lottovoittaja."

Härkönen, Anna-Leena: Kaikki oikein 
Julkaistu: 2014 
Mistä maasta: Suomi 
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava 
Sivumäärä: 317

Eeva-Kaisa ´Eevi´ Puttonen on hieman yli 30-vuotias kosmetologi-kampaaja. Hänen aviomiehensä Kari työskentelee musiikin parissa. He asuvat vuokralla Helsingissä ja joutuvat elämään vähävaraisten elämää. Eevi on joutunut kärsimään köyhyydestään jo lapsena, sillä hänen vanhempansa ovat olleet liiankin tarkkoja rahankäytöstä. Häntä on kiusattu koulussa vääränlaisista vaatteista ja rahattomuudesta. Nykyään hänen äitinsä makaa hoitokodissa ja hänen välinsä neuroottiseen isään ovat viileät. Sisaruksiinkin tulee pidettyä yhteyttä enää harvoin. Eevin elämän tärkein ihmissuhde on ystävä Hanna.

Kaikki tuntuu muuttuvan Eevin elämässä, kun hän hetken mielijohteesta tekemällään lottorivillä voittaa seitsemän miljoonaa euroa. Hänellä on yhtäkkiä rahaa shoppailla kalliita tavaroita, syödä hienoissa ravintoloissa, hankkia oma asunto ja lähteä luksuslomalle. Kari puolestaan huomaa voivansa läträtä entistä enemmän viinan kanssa ja ostaa uuden auton. Pian pariskunta saa huomata kolikon kääntöpuolen, sillä raha ei viekään kaikkia ongelmia pois, vaan korostaa niitä. Eevi ahdistuu ihmisten muuttuneesta suhtautumisesta häneen ja kokee identiteettikriisiä. Hänen kärttyisyytensä ja huono olonsa vain korostuvat. Eevi kokee olevansa ylevämpi ihminen kuin muut ja hänen katkeruutensa muita ihmisiä kohtaan vain kasvaa.

"Miksi häntä edelleen inhotti katsoa noita kermassa haudutettuja haahuilijoita, jotka olivat todennäköisesti perineet vanhempansa ja ties kenet? Olihan hän itsekin saanut rahaa ilman ansiota. Häntä inhotti sen takia, että niillä oli ollut hyvin aina. Huippulelut, laskettelulomat, muotivaatteet, lentokentän kokoiset kodit. Samaan aikaan Eevi oli laskenut pennejä ja kituuttanut. Sitä kituuttamisen jättämää hajua ei voinut millään rahalla huuhtoa. Jos oli kerran ollut köyhä, oli aina köyhä."

"- Mä pyydän vaan kahta tonnia, Hanna naurahti epäuskoisesti. - Luulis sulla olevan se summa ihan tavallisella tilillä.
Niin, mutta se on minun, Eevi ajatteli. Hän halusi ulos tästä kahvilasta. Heti.
- Ja mä maksan takas ennen kesää, Hanna selitti hengästyneenä. - Tytöt ei voi kattoo telkkaria. En mä voi niille sanoa että juu odottakaa siihen asti että saadaan isän kanssa rahat kasaan.
Lapsikortti. Voi Jumala. Tästä tapaamisesta oli tulossa katastrofi."

Pidän Anna-Leena Härkösen tyylistä kirjoittaa, sillä se on mukaansatempaavaa, lukijaystävällistä sekä hieman raadollista. Hän kuvaa kirjassaan miehen ja naisen välistä suhdetta karrikoidusti. Kari on mies, joka ei tee kotitöitä, odottaa kehuja ja haluaa tienata rahaa enemmän kuin nainen. Eevi puolestaan suhtautuu kaikkeen negatiivisen kateellisesti. Hän on kyyninen ja kyllästynyt elämäänsä. Tekstissä on myös huumoria ja lennokasta kieltä sekä oivalluksia elämästä.

Kirjaa lukiessa pohtii väistämättä, mitä itse ostaisi voittorahoilla. Ensimmäisenä mieleen tulee asunnon osto. Sen jälkeen, miten haluaisi sisustaa sen. Uutta kirjahyllyä pohtiessa miettii, kuinka paljon uusia kirjoja voisi ostaa. Sitten voisi lähteä lomamatkalle. En haaveile luksuslomasta, kuten Eevi, vaan ihan tavallisesta kaupunkilomasta. En ole kuitenkaan lotonnut koskaan muutamaa hassua kertaa lukuunottamatta. Senkin rahan voi laittaa johonkin muuhun kuten vaikka säästöön. Sitä paitsi en halua kokea voiton mukanaan tuomaa shokkia ja muuttua ihmisenä kuten Eevi.


Helmet lukuhaaste 2016: 15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma

Kommentit

  1. Muistan, kun itsekin tätä kirjaa lukiessa ajattelin, muuttuisiko sitä ihmisenä niin paljon, että lähipiiri häviäisi. Siitä huolimatta joka viikko, kun lottoan, toivon voittoa, jotta pääsisin työelämän oravanpyörästä pois, ja jotta voisin ostaa oman asunnon.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!