"Kuolema on Suuri Virhe, jota jokainen yrittää välttää viimeiseen asti."
Palahniuk, Chuck: Kirottu
Julkaistu: 2012
Alkuperäinen julkaisu: 2011
Alkuperäinen nimi: Damned
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Juha Ahokas
Kustantaja: Like Kustannus Oy
Sivumäärä: 229
13-vuotias Madison Spencer on lihava, silmälasipäinen tyttö, joka on kuollut hämärissä olosuhteissa ja joutunut helvettiin. Hänen äitinsä on näyttelijätär Camille Spencer ja isänsä tuottaja Antonio Spencer. Vanhemmat ovat ökyrikkaita, pilveä polttelevia ympäristöaktivisteja, jotka adoptoivat hädänalaisia lapsia juuri sopivasti ennen uuden elokuvan ensi-iltaa - ainoastaan hylätäkseen heidät mahdollisimman pian kaukaiseen sisäoppilaitokseen. Madisonilla on ikuisessa kadotuksessaan aikaa ajatella huonoa kehonkuvaansa, alhaista itsetuntoaan, menneisyyttään, suhdettaan vanhempiinsa sekä seksuaalisuuttaan. Hän vaeltaa likaisessa ja lohduttomassa maisemassa jätteiden, ruumiinosien ja eritteiden halki ajatuksenaan kohdata itse paholainen. Mukaan matkalleen Madison saa joukon muita nuoria: Babette bimbon, Leonard pinkon, Archer punkkarin ja Patterson urheilijan. Joukkoa kiusaa savu, inhottavat hajut, hyönteiset, ihmisiä syövät demonit ja ennen kaikkea toivottomuus. Matkan varrella vastaan tulee joukko tunnettuja henkilöitä Charles Darwinista Hitleriin. Madison ymmärtää, että helvetin tarkoituksena on katuminen, muisteleminen ja itselle anteeksi antaminen sekä oman entisen itsensä unohtaminen. Hän kasvaa itsevarmemmaksi ihmiseksi unohtaen liiallisen kiltteytensä ja alistuneisuutensa. Madison saa myös viimein tietää, kuinka hän kuoli ja kuinka hän saattaa päästä pois helvetistä.
"Jos he ylipäätään ajattelivat kuolemaa, niin hyvin pinnallisesti, haudan partaalla huojuvien vanhusten ryppyinä tai harmaina hiuksina. Niinpä he tuntuivat uskovan vahvasti, että jos he pystyisivät vain huolehtimaan ulkoisesta olemuksestaan ja torjumaan vanhenemisen merkkejä, heidän ei tarvitsisi huolestua kuolemasta. Vanhempieni mielestä kuolema oli vain looginen vaikkakin äärimmäinen seuraus siitä, ettei kuorinut ihoaan tarpeeksi. Jos hyväksyi vanhenemisen, hyväksyi kuoleman. Jos ei huolehtinut ulkonäöstään säntillisesti, elämä päättyi vähitellen." (s.85-86)
Kirja on täynnä mautonta mustaa huumoria ja satiirista kuvausta yhteiskunnasta, joka arvostaa vain kauneutta ja nuoruutta. Se on kirjoitettu omaperäisen kekseliästä ja kieroutunutta kuvailua käyttäen. Kirja saa sekä nauramaan että voimaan pahoin. Tämä on varmasti yksi erikoisimmista kirjoista, joita olen koskaan lukenut.
"´Ruumiisi vain sattuu delaamaan ensimmäisenä.´ Toisin sanoen haaveet saavat kuolla sen jälkeen. Sitten odotukset. Ja viha, jota on tuntenut opeteltuaan koko elämänsä erinäisiä asioita ja rakastettuaan lähimmäisiään ja paiskittuaan töitä rahan takia vain huomatakseen, ettei millään ollut oikeastaan mitään väliä. Fyysisen kehon kuolema on helpoin vaihe. Sen lisäksi muistojen on kuoltava. Ja minuuden." (s.168)
Helmet lukuhaaste 2016: 16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta
Palahniuk, Chuck: Kirottu
Julkaistu: 2012
Alkuperäinen julkaisu: 2011
Alkuperäinen nimi: Damned
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Juha Ahokas
Kustantaja: Like Kustannus Oy
Sivumäärä: 229
13-vuotias Madison Spencer on lihava, silmälasipäinen tyttö, joka on kuollut hämärissä olosuhteissa ja joutunut helvettiin. Hänen äitinsä on näyttelijätär Camille Spencer ja isänsä tuottaja Antonio Spencer. Vanhemmat ovat ökyrikkaita, pilveä polttelevia ympäristöaktivisteja, jotka adoptoivat hädänalaisia lapsia juuri sopivasti ennen uuden elokuvan ensi-iltaa - ainoastaan hylätäkseen heidät mahdollisimman pian kaukaiseen sisäoppilaitokseen. Madisonilla on ikuisessa kadotuksessaan aikaa ajatella huonoa kehonkuvaansa, alhaista itsetuntoaan, menneisyyttään, suhdettaan vanhempiinsa sekä seksuaalisuuttaan. Hän vaeltaa likaisessa ja lohduttomassa maisemassa jätteiden, ruumiinosien ja eritteiden halki ajatuksenaan kohdata itse paholainen. Mukaan matkalleen Madison saa joukon muita nuoria: Babette bimbon, Leonard pinkon, Archer punkkarin ja Patterson urheilijan. Joukkoa kiusaa savu, inhottavat hajut, hyönteiset, ihmisiä syövät demonit ja ennen kaikkea toivottomuus. Matkan varrella vastaan tulee joukko tunnettuja henkilöitä Charles Darwinista Hitleriin. Madison ymmärtää, että helvetin tarkoituksena on katuminen, muisteleminen ja itselle anteeksi antaminen sekä oman entisen itsensä unohtaminen. Hän kasvaa itsevarmemmaksi ihmiseksi unohtaen liiallisen kiltteytensä ja alistuneisuutensa. Madison saa myös viimein tietää, kuinka hän kuoli ja kuinka hän saattaa päästä pois helvetistä.
"Kuolemalla - mikä on tosiaankin pahempaa kuin luokalle jääminen, putkaan joutuminen tai tanssiaiskaverin paksuksi pamauttaminen - olemme ehkä mokanneet peruuttamattomasti." (s.46)
"Jos he ylipäätään ajattelivat kuolemaa, niin hyvin pinnallisesti, haudan partaalla huojuvien vanhusten ryppyinä tai harmaina hiuksina. Niinpä he tuntuivat uskovan vahvasti, että jos he pystyisivät vain huolehtimaan ulkoisesta olemuksestaan ja torjumaan vanhenemisen merkkejä, heidän ei tarvitsisi huolestua kuolemasta. Vanhempieni mielestä kuolema oli vain looginen vaikkakin äärimmäinen seuraus siitä, ettei kuorinut ihoaan tarpeeksi. Jos hyväksyi vanhenemisen, hyväksyi kuoleman. Jos ei huolehtinut ulkonäöstään säntillisesti, elämä päättyi vähitellen." (s.85-86)
Kirja on täynnä mautonta mustaa huumoria ja satiirista kuvausta yhteiskunnasta, joka arvostaa vain kauneutta ja nuoruutta. Se on kirjoitettu omaperäisen kekseliästä ja kieroutunutta kuvailua käyttäen. Kirja saa sekä nauramaan että voimaan pahoin. Tämä on varmasti yksi erikoisimmista kirjoista, joita olen koskaan lukenut.
Helmet lukuhaaste 2016: 16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta
Tämä teos ei sano minulle mitään, mutta herätti uteliaisuuteni.
VastaaPoista