Unelmien aika

Nuoret elävät maailmassa, joka pyörii ulkonäön ja seksuaalisuuden ympärillä. Kauneusleikkauksista on tullut normi. Tietyissä ammateissa vaaditaan tiettyä ulkonäköä. Nuoret eivät tee töitä jäätelönmyyjinä tai lapsenvahteina, vaan strippareina luomuclubilla tai prostituoituina auton takapenkillä. He saattavat jakaa tilanteesta aiheutuvia tuntojaan blogissaan ja sen kommenteissa - joko puolesta tai vastaan. Ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta käy kauneusleikkauksissa, kohdellaan kuin vanhan ajan sirkusfriikkejä. Osa nuorista saa tilanteesta tarpeekseen ja yrittää vaikuttaa päättäjiin mielenosoitusten avulla. Kirja käsittelee nuorten elämää koskettavia asioita kuten kiusaamista, ulkonäön pohtimista ja vanhempien avioeron läpikäyntiä. Vanhempien kanssa tulee riitoja kasvatusmenetelmistä. Joidenkin nuorten vanhemmat eivät päästä lapsiaan kauneusleikkauksiin eettisistä syistä, mikä vaikeuttaa lasten urakehitystä, sillä ilman muokkauksia lapsi ei pääse opiskelemaan ja sitä kautta hyväpa...

"Jos tämä ei ole todellista rakkautta, mikä sitten on?" Mikama, Anniina: Taikuri ja taskuvaras Kirjasarja: Osa 3 Julkaistu: 2020 Mistä maasta: Suomi Kustantaja: WSOY Sivumäärä: 397 Professori Worowski päättää järjestää kiertueen vielä viimeisen kerran, kun hän vastaanottaa kutsun sir Gilbertiltä saapua hänen vieraakseen Lontooseen. Kaiken täytyy tietenkin olla suurenmoista mekaanisine tinasotamiehineen, jättimäisine mainosjulisteineen ja maagisesti yhtä aikaa järjestettävine näytöksineen. Mina on haltioissaan päästessään matkustamaan hienostuneesti höyrylaivalla ja esiintymään tunnelmalliseen teatteriin. Vuoden 1891 Lontoo huokuu hillittyä romantiikkaa jokiajeluineen ja seurapiiritanssiaisineen. Illan hämärtyessä laitakaduilla syttyvät nuotiot, joiden ääressä maankiertäjät ja sirkuslaiset juhlivat railakkaasti. Mina ymmärtää itsekin elävänsä kuin kahdessa eri maailmassa, joista kumpaankaan hän ei oikein kuulu. Hän ei jaksa enää elää toistuvaa onnetonta rakkaustarinaa, jo...

"Me olimme tosiaankin omien aikojemme vankeja, tajusin sen nyt selvästi. Jokainen aikakausi saneli omat sääntönsä ja niitä meidän oli noudatettava, olivatpa ne miten typeriä tahansa." (s.177) Berliiniläinen Minja jää koiran kanssa kotiin sillä välin, kun muu perhe matkustaa sukuloimaan Suomeen. Lattialistan alta löytyvä kahvikupinkorva laittaa lomasuunnitelmat uusiksi, kun Minja huomaa sen avulla pääsevänsä seikkailemaan menneisyyteen. Mikään hauska matka se ei sinänsä ole, sillä eletään sota-aikaa, jolloin erilaisuutta ei hyväksytty. Minja pääsee aivan konkreettisesti kokemaan, millaista on asettua toisen ihmisen asemaan. Historia ei ole vain mustavalkoisia kuvia, vaan yhtä värikästä arkielämää kuin nykyaikakin. Siitä ei kannata potea syyllisyyttä, vaan oppia toisten tekemistä virheistä, jotta mitään samankaltaista ei tapahtuisi enää koskaan. Nuortenkirja pureutuu ystävyyden, rakkauden ja ihmiselämän merkitykseen. Nuori lukija saattaa kiinnostua tutustumaan lisää sotahis...

Intialainen mies kertoo omaa elämäntarinaansa satiiriseen tyyliin. Hän aloittaa lapsuudestaan, jolloin hän oli vain riksankuljettajan poika, jolle vanhemmat eivät olleet antaneet edes nimeä. Hän kuvailee kotipaikkakuntansa tapoja ja kertoo erilaisia sattumuksia vesipuhvelia tarkoin hoitavista naisista alkoholisoituneeseen ja koulupukurahaston kavaltaneeseen opettajaan. Mies puhuu paljon Intian lukuisista jumalista, eriarvoisuudesta kastien välillä ja palvelijana toimimisesta sekä korruptoituneesta yhteiskunnasta. Tämä fiktiivinen romaani luo ankean kuvan Intiasta. Elämä on ainoastaan toivotonta. Intialaiset ovat päässeet muslimien ja brittien hallinnasta, mutta jääneet kastijärjestelmän kahleisiin. Työttömyys kukoistaa siinä määrin, että työntekijöiden valintatilaisuuksissa syntyy jo tappeluja. Rikkaat ja köyhät elävät täysin eri maailmoissa. Heillä on erilaiset oikeudet toisiinsa nähden. Köyhiä ei huolita esimerkiksi ostoskeskuksiin. Heidän ihmisarvonsa on olematon rikkaisiin verrat...

"Tuskin herättyäni pahasta unesta pitää jo ajatella sinne palaamista." Egloff, Joel: Taju kankaalla Julkaistu: 2013 Alkuperäinen julkaisu: 2005 Alkuperäinen nimi: L´Etourdissement Mistä maasta: Ranska Suomentanut: Leena Rantanen Kustantaja: Basam Books Oy Sivumäärä: 133 Teurastamon työmiehet uurastavat elantonsa eteen aistit sumentavassa ympäristössä. He raahustavat eteenpäin muistamatta, ovatko he sillä hetkellä menossa kotoa töihin vai töistä kotiin. Koirien nälkäinen haukunta on ainoa asia, mikä estää käymästä tien poskeen makuulle. Töitä ei pääse karkuun edes öisin, sillä veriset ruhot tulevat uniin asti. Huumori ja lempeä suhtautuminen omaan asuinpaikkaan piristävät yksitoikkoisia päiviä. "- Haisee kummalliselta, eikö? Bortch nuuhkii ilmaa kuin huolestunut eläin. Kohautan olkapäitäni. Hän inttää. - Eikö sinusta? - Nyt on tiistai, haisee mädältä, sanon. - Ei, en minä sitä... Ei tämä ole tavallinen haju." (s.22) Kirjan päähenkilön suhtautumista...

Mies herää metsässä päässään vain yksi ajatus: Anna. Hän kuulee naisen äänen huutavan apua, mutta liian myöhään, sillä nainen murhataan. Mies raahautuu sekavassa mielentilassa murhaajan hänelle sujauttaman kompassin avulla Blackheathin kartanoon. Siellä ei oteta uutista kovin hyvin vastaan, vaan miehen juttuja pidetään vain liikaa juoneen juhlijan houreina. Mies saa kuulla olevansa lääkäri Sebastian Bell, joka on kutsuttu kartanoon vieraaksi. Elämä alkaa pikku hiljaa avautua muistinsa menettäneelle Sebastianille, kunnes koittaa uusi aamu, jolloin hän saa huomata heränneensä sulhasmies Ravencourtin ruumiissa. Sama päivä on alkanut alusta, mutta vain eri näkökulmasta. Mies saa kuulla, että kartanon tytär Evelyn Hardcastle murhataan illalla ja hänen tehtävänsä on selvittää seitsemän päivän aikana ja seitsemän isännän avulla, kuka murhaaja on. Suljetun huoneen mysteerit ovat kiehtovia - varsinkin, kun päähenkilö on jäänyt jumiin sekä aikaan että paikkaan. Kaiken lisäksi hän on vankina er...

Miltä tuntuisi seisoa markkinoilla muiden kyläläisten joukossa ja tarkkailla orpolasten riviä, josta pienimmät nostettaisiin pöydälle näytille? Kuka huutaa lapsia halvimmalla tarjouksella omaan kotiinsa vuodeksi? Hän saisi kunnalta huudetun summan rahaa kattamaan lapsen hoidon. Millaista olisi katsella ympärilleen ja tietää, kuinka lapsia missäkin talossa kohdeltiin? Seuraava teksti ei välttämättä sovi herkille lukijoille. Suomalaista ihmiskauppaa harjoitettiin 1800-luvun alusta alkaen. Orvot tai ilman pätevää huoltajaa olevat lapset myytiin eläteiksi yksityiskoteihin kuntien organisoimissa vaivaishuutokaupoissa. Pienimmän hoitotarjouksen huutanut voitti. Sopimukset tehtiin aina vuodeksi kerrallaan. Järjestelmä yritettiin lakkauttaa 1910-luvulla, mutta silloin todettiin, että muunlainen hoito olisi tullut kunnalle liian kalliiksi. Joitain lapsia saatettiin silti laittaa vaivaistaloon vanhusten sekaan. Köyhäinhoitolaki astui voimaan 1923, mutta on tiedossa, että lapsia myytiin vielä...