Teemu, Marianne ja Elina ovat kesätöissä huvipuistossa. Työ on jokaisen nuoren unelma juhlineen ja romansseineen. Tänä kesänä huvipuistossa kuitenkin tapahtuu onnettomuuksia. Pahin niistä on pienen lapsen katoaminen. "Sienisirkuksen vierellä lapsi ryysti jäähilejuomaa, hänen huulensa olivat kylmästä siniset." (s.64) Kirjassa on neljä kertojaääntä, joista yksi on huvipuisto itse. Lukijalle tulee jokainen nurkka tutuksi jokaista aistia käyttäen. Hattarakojun tuoksu, kummitusjunan pimeys ja vuoristoradan natina. Asiakkaiden puheensorina, karusellin tunnussävel, kaiuttimista kajahtavat kuulutukset ja lasten itku. Kesä kestää loppujen lopuksi vain hetken. Entä jos huvipuistossa joutuisi olemaan joka päivä pääsemättä sieltä pois? Miltä tuntuisi olla jatkuvasti hetken huvina ilman todellista rakkautta? "Olen soittanut karusellin kellolla parhaat sarjani, mutta hän ei välitä." (s.163) Huvipuistossa vallitsee todellinen Karmiva Karnevaali. Laitteet liikkuvat itsekseen, sähkö...
Tervetuloa kirjablogiin! Lukukokemuksia, kirjojen herättämiä ajatuksia, lukuhaasteita, kaikkea kirjoihin liittyvää - ripauksella teatteria ja balettia. Unelmien toteuttamista - tässä ja nyt.