Ihminen on aina nähnyt maailman rationalistista ja uskomuksiin pohjautuvaa ajattelua yhdistellen. Ilman uskoa ei syntyisi uusia tieteellisiä keksintöjä. Uskominen on elinehto. Samoin kuin ennustamisen tarve. Astronomia ja astrologia ovat kulkeneet rinnakkain tuhansia vuosia.
"Astrologiaa ei käsitellä juuri lainkaan historianopetuksessa, esimerkiksi tieteen ja taiteen yhteydessä. Miksi? Onko aihe niin epäilyttävä tai mitätön?" (s.58)
Astrologiassa uskotaan, että taivaankappaleet vaikuttavat maahan ja ihmisiin. Sen avulla yritetään ymmärtää itseä ja maailmaa. Astrologia on kehittynyt ajan saatossa ja astrologien käsissä. Aristoteles on kokenut, että kuunalainen maailma koostuu neljästä peruselementistä: maa, vesi, ilma ja tuli. Maagisen astrologian mukaan planeettojen voimat varastoituvat kiviin ja muihin esineisiin, joista voi valmistaa suojaavia amuletteja. Suomessa astrologian on tuonut tutuksi Mikael Agricola vuoden 1544 teoksellaan Rucouskiria. Siinä kerrotaan, mitä asioita tulee tehdä minäkin päivänä kuunkierron mukaisesti. William Frederick Allen eli Alan Leo on 1800-luvulla yhdistänyt teosofian astrologiaan ja halunnut ymmärtää sielun jälleensyntymisvaihetta, minkä vuoksi sielunvaellus saatetaan yhdistää astrologiaan. Leo on keksinyt aurinkomerkin, joka tarkoittaa 'eläinradan tähtikuviota, jossa aurinko sijaitsee ihmisen syntymähetkellä' (s.54). Hän on myös luonut horoskooppimerkkien luonnekuvaukset. Leon kehittelemä astrologia sopii viihdekäyttöön.
"Onko horoskoopeissa kyse viattomasta viihteestä vai vaarallisesta pseudotieteestä?" (s.19)
2020-luvulla länsimaiset ihmiset ovat uushenkisiä ja yhdistelevät useita yksilökeskeisiä uskomusjärjestelmiä. Ihmiset ovat kiinnostuneita itsensä kehittämisen välineistä, joissa on tilaa subjektiiviselle tulkinnalle. 'Astrologiaa epäilijöille' kirjaan on ollut kiinnostavaa tutustua, sillä uushengellisyys ja uususkonnot ovat itselleni vieraita. Olen lapsena tykännyt lukea kirjoja kuten 'Pikku Vampyyri' ja 'Kuka pelkää noitia'. Teininä katsoin televisiosta 'Siskoni on noita' ja 'Sabrina teininoita' ohjelmia. Pian yleiseen suosioon nousikin Harry Potter. Kirjahyllyäni koristavat kirjojen lisäksi kivikokoelma, tarot-korttipakka ja unisieppari, jotka kertovat mielenkiinnostani maagisia tarinoita kohtaan. Kirjan mukaan ihmiset, jotka oikeasti uskovat vaihtoehtoisiin uskomuksiin, leimataan, ja heidän tapansa uskoa koetaan häpeällisenä. Kirjassa pohditaan yhdeksi syyksi sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Valtauskontojen päähahmot ovat Jeesus, Buddha ja Dalai-lama, kun taas vaihtoehtoisissa uskomuksissa loistavat noita-akat, parantajanaiset ja ennustajaeukot. Etenkin naiset voivat siten saada hengenravintoa mieluummin uususkonnoista, joissa ei ole tiukkoja sääntöjä ja ahdistusta aiheuttavia kieltoja. Hengellisten asioiden äärellä pitäisi voida viihtyä ja tuntea merkityksellisyyttä. Kirjasta nousee ajatus, että uususkovaiset leimataan ja häpäistään, koska uushenkisyys voi muuttua puoskaroinniksi, manipuloinniksi, vaihtoehtohoidoiksi, valeuutisiksi ja salaliittoteorioiksi, joilla on vahingoittava tarkoitus. Kyseisenlainen ihminen kyseenalaistaa koko olemassaolevan maailman.
"Miksi astrologialle on lupa nauraa? Miksi horoskoopeista kiinnostuneelle voi tuhahtaa, mutta jos kyse olisi uskonnosta, naureskelua pidettäisiin tahdittomana?" (s.59)
"- uskomuksen arvostukseen vaikuttaa sen kulttuurihistoria, järjestäytyneisyys ja tuttuus." (s.66)
"On hedelmällisempää tutkia, mikä uskomuksia yhdistää ja sallia sisäsyntyinen kaipuumme henkisyyteen, uskomiseen ja myytteihin." (s.92)
Janica Branderin kirjoitustyyli on sekä informoivaa että viihdyttävää. Täytyy kuitenkin todeta, että en lukenut jokaista horoskooppikuvausta ja että vierastin loppusanoja, joissa kehotetaan aloittamaan töissä kahvipöytäkeskusteluja ja tarkkailemaan maailmaa horoskooppien avulla. Kannatan tunnustuksetonta ja toisia kunnioittavaa keskustelutapaa, sillä jokaisella on oikeus omaan elämänkatsomukseensa. Ihmisen pitäisi saada olla turvassa käännytystyöltä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!