Molly Gray työskentelee hotellin huonesiivoojana. Hän rakastaa työtään, sillä sääntöjen noudattaminen ja ympäristön siistinä pitäminen ovat hänen intohimonsa. Hän on syntynyt siivoamaan toisten aiheuttamia sotkuja. Molly asuu yksin kerrostaloasunnossa mumminsa kuoleman jälkeen. Hän on erilainen suhteessa muihin ihmisiin. Hän seisoo liian lähellä, puhuu ulkoa opittuja fraaseja epäsopivissa tilanteissa ja tulkitsee ihmisten puheita ja kasvojen ilmeitä omalla tavallaan. Hän tukeutuu oppimiinsa ohjeisiin ja rutiineihin. Myös päivänä, jolloin hän löytää hotellihuoneesta herra Blackin murhattuna ja joutuu pääepäiltynä poliisin kuulusteluun.
"Olen hotellisiivoojasi. Tiedän sinusta paljon, mutta mitä sinä lopulta tiedät minusta?" (s.7)
En oikein tiedä, mitä tuntisin Mollya kohtaan. Hän ei ole sympaattinen henkilö. Hän ei herätä ärtymystä, sääliä tai iloa. Hän on huomaamaton. Hän on yhtä harmaa kuin nimensä. Paitsi kun ei ole. Molly on hyvinkin näkyvä. Hän erottuu joukosta. Hän on erilainen. Häneen kiinnitetään sen vuoksi erityistä huomiota. Häntä pilkataan. Häntä käytetään hyväksi. Minusta tuntuu siltä, että hän haluaisi olla näkymätön ja kuvittelee itsensä sellaiseksi. Molly viihtyy omissa oloissaan, vaikka kaipaakin seuraa, joka 'nauraisi hänen kanssaan eikä hänen kustannuksellaan'. Hän luo itselleen turvaa toistamalla tiettyjä rutiineja. Hän myös hokee oppimiaan lauseita sekä ääneen että mielessään. Etenkin mummin ja hotellin johtajan. Mummin kuoltua jotain meni hänessä rikki. Säännöt ja oikeanlaiset toimintatavat eivät enää olleet niin selviä kuin ennen. Molly vaikuttaa käsittelevän traumaa. Hän ei ehkä osaa sanottaa kokemaansa ja tuntemiaan tunteita. Hän ei ehkä hahmota oikeaa ja väärää. Hän on yhtäaikaa hämmentynyt ja itsevarma. Molly poukkoilee totaalisesta ymmärtämättömyydestä ja päivänselvien asioiden kieltämisestä pitkälle analysoituihin päätelmiin ja toimintaketjuihin. Hänestä ei saa otetta. Hän karkaa kuin pöly imurin sisuksiin ja sormenjäljet viemäriin. Mollyn ääni on kuin ilmastointilaitteen tasaista hurinaa taustalla. Sitä on mukavaa ja turvallista kuunnella, vaikka oikeastaan se häiritsee, sillä hurinassa on sittenkin jotain synkkää ja epämiellyttävää.
"Minulla ei ole itseni ikäisiä ystäviä, eikä itse asiassa paljon minkään ikäisiä ystäviä." (s.15)
Kuka murhasi herra Blackin? Hänen vaimonsa? Hänen entinen vaimonsa tai joku tyttäristä? Hotellin johtaja? Siivoojien esihenkilö? Ovimies? Tarjoilija? Keittiöapulainen? Vai kenties huomaamaton siivooja?
"Huiskis vain, ja tahra oli poissa." (s.75)
Tykkäsin tästä kirjasta ja sympatiani olivat Mollyn puolella.
VastaaPoista