Isabel Allende: Henkien talo

Esteban Trueban ympärille kiertyvä sukukronikka herättää kuolleet eloon ja hautaa ihmiset elävältä. Pääsiäiskirkossa hengenmies saarnaa helvetistä kuin olisi jo keskellä sitä. Hän näkee ympärillään pelkkiä pahaisia ihmismatoja, jotka ovat kalunneet itsensä tyhjiksi. He ovat alkukantaisia, ryvettyneen likaisia ja tulevaisuudettomia. Heiltä puuttuu halu kovaan työntekoon. Vai ovatko nämä sittenkin Esteban Trueban ajatuksia. Häneen on jumala kaatanut vähän liikaakin omanarvontuntoa. Hän tuntee olevansa muiden yläpuolella, kykenevä mihin vain ja tuikkaamaan keppinsä kehen tahansa - konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Senaattoriksi kohoava Trueba hallitsee kaikkea, kunnes aika kuroutuu auki, kaikkien aikakausien henget istuutuvat yhtä aikaa ruokapöytään ja kiertävät ajan solmuun. Menneisyys ja tulevaisuus väreilevät ilmassa ja esineet liikkuvat omaan tahtiin. Vai ovatko nämä sittenkin Claran ajatuksia. Trueban vaimo leijuu pitkin sokkeloisen talon käytäviä kuin transsissa. Hän aistii tulevaisuuden kalmanhajuisia kohtaloita. Clara herää hetkittäin ja keskittyy laupeudentyöhön, vaikka onkin sitä mieltä, että hyväntekeväisyydellä ei voi poistaa vääryyttä. Vai ovatko nämä sittenkin Blancan ajatuksia. Hän kyseenalaistaa isänsä ja luokkayhteiskunnan. Hän ei ymmärrä, miksi miesten teot ovat hyväksyttäviä, mutta samat teot naisten tekeminä ovat tuomittavia. Vai ovatko nämä sittenkin Alban ajatuksia. Hän rikkoo rajoja ja osallistuu aktiivisesti poliittisiin toimiin. Ketju jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Vaikka se pysähtyy Albaan niin tuntuu kuin kaikki alkaisi taas alusta. Tarina tuntuu päättymättömältä. Historia alkaa hämärtyä. Sitä sensuroidaan, muutetaan ja tuhotaan. Ympyröitä sulkeutuu. Toisia avautuu. Valta-asemat vaihtuvat. Alistetusta tulee alistaja, kunnes tiimalasi käännetään jälleen kerran ympäri. Tuskan ja veren tahrima tarina jatkuu ikuisuuteen.

Ihmisen henki on kaiken keskiössä. Ruumiille voidaan tehdä mitä tahansa - ja sillehän tässä kirjassa tehdään kaikki mahdolliset karmeudet, mitä mielikuvitus voi vain loihtia - mutta henki säilyy koskemattomana. Se jää maan päälle ihmisten mieliin vaeltamaan ja antamaan neuvoja. Se ohjaa tulevia sukupolvia toimimaan viisaasti. Ihmisen elämä pohjustaa tulevaisuutta. Tehtävä, minkä joku on aloittanut, jatkuu jonkun toisen toimesta, kunnes joskus paljon myöhemmin se tulee viimein valmiiksi. Henget muodostavat ketjun ikuisuudesta ikuisuuteen.

Kuuntelin kirjaa kolmen kuukauden ajan. Tarina oli paikoitellen kiinnostava, mutta paikoitellen tuskastuttava. Siinä oli liikaa ruumiillisuutta, kun olisin ollut enemmän kiinnostunut nimenomaan henkisyydestä. En välillä ymmärtänyt, miksi yhteen tarinaan on ollut pakko ujuttaa kaikki ruumiillisuuden eri muodot. Toki ruumiin tila vaikuttaa myös henkeen, ja toisinpäin henkinen kuormitus vaikuttaa ruumiin kuntoon. Ne ovat erottamattomasti kytköksissä toinen toiseensa.

Pidin siitä, kuinka Chilen historia kytkettiin tarinaan. Politiikka, uskonto ja spiritismi vaikuttivat ihmisten arkielämään. Kansallinen kulttuuri muuttui uusien vaikutteiden myötä. Etenkin naisten, köyhien ja sairaiden asema. Kärsimys vaikuttaa olevan ainoa tie muutokseen. Ilman epämukavuutta ei voi tapahtua edistystä. Se on hämmentävä huomio. Elämän ymmärtäminen on kuin "yrittäisi äyskäröidä valtamerta tyhjäksi".