"- Vai meinaat rakennuttaa kirkon."
Paasilinna, Arto: Maailman paras kylä
Julkaistu: 1992
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 322
Asser Toropaisen viimeinen toive on, että hänen omaisuudellaan rakennettaisiin kirkko. Hänen pojanpoikansa Eemeli ryhtyy puuhaan isoisän kuoleman jälkeen. Ensin kirkolle täytyy tehdä pohjakaava ja löytää sopiva paikka Asserin lukuisilta mailta. Sopimusasioista ei niin välitetä, mikä johtaakin viranomaisten paikalle tuloon, mikä taas johtaa mielenosoittajien esiinmarssiin. Lumipallo lähtee vierimään, minkä seurauksena rakentuvan kirkon ympärille alkaa kasvaa jotain ennennäkemätöntä. Rakennuspuuhien lisäksi Eemeli ehtii vierailla ulkomailla ja sekaantua erinäisiin poliittisiinkin seikkoihin. Vielä kun lisätään sota ja luonnonkatastrofit mukaan kuvioon niin täysi sekameteli on taattu.
Tarina oli mitä mielikuvituksekkain. Se sisälsi paljon mustaa huumoria ja erikoisia sattumuksia. Eniten ihmetytti ja nauratti, voisiko kyseisenlainen tilanne oikeasti olla mahdollista. Ihmiset kuvattiin liikuttavan yksinkertaisiksi, periksiantamattomiksi ja omaa rauhaa rakastaviksi sekä yksinkertaista elämää eläviksi. Kaikki oli heille mutkatonta. He eivät turhaan pysähtyneet ajattelemaan, vaan tarttuivat muitta mutkitta toimeen. He eivät oikeastaan pelänneet mitään, vaan ottivat tulevan vastaan sellaisenaan. Elämä jatkui, vaikka maailma muuttui ympärillä.
Helmet lukuhaaste 2018: 34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
Paasilinna, Arto: Maailman paras kylä
Julkaistu: 1992
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 322
Asser Toropaisen viimeinen toive on, että hänen omaisuudellaan rakennettaisiin kirkko. Hänen pojanpoikansa Eemeli ryhtyy puuhaan isoisän kuoleman jälkeen. Ensin kirkolle täytyy tehdä pohjakaava ja löytää sopiva paikka Asserin lukuisilta mailta. Sopimusasioista ei niin välitetä, mikä johtaakin viranomaisten paikalle tuloon, mikä taas johtaa mielenosoittajien esiinmarssiin. Lumipallo lähtee vierimään, minkä seurauksena rakentuvan kirkon ympärille alkaa kasvaa jotain ennennäkemätöntä. Rakennuspuuhien lisäksi Eemeli ehtii vierailla ulkomailla ja sekaantua erinäisiin poliittisiinkin seikkoihin. Vielä kun lisätään sota ja luonnonkatastrofit mukaan kuvioon niin täysi sekameteli on taattu.
"- Kirkko ei mene konkurssiin.
- Vaan jos tulee joku, joka tuikkaa sinun kirkkosi tuleen?
- Minkäs teet. Nosta vakuutusrahat ja rakenna uusi." (s.10)
Tarina oli mitä mielikuvituksekkain. Se sisälsi paljon mustaa huumoria ja erikoisia sattumuksia. Eniten ihmetytti ja nauratti, voisiko kyseisenlainen tilanne oikeasti olla mahdollista. Ihmiset kuvattiin liikuttavan yksinkertaisiksi, periksiantamattomiksi ja omaa rauhaa rakastaviksi sekä yksinkertaista elämää eläviksi. Kaikki oli heille mutkatonta. He eivät turhaan pysähtyneet ajattelemaan, vaan tarttuivat muitta mutkitta toimeen. He eivät oikeastaan pelänneet mitään, vaan ottivat tulevan vastaan sellaisenaan. Elämä jatkui, vaikka maailma muuttui ympärillä.
"Mistähän voisi hankkia lisää haudattavia? Paljonhan ihmisiä kuolee, ei sen puoleen. Eemeli kuitenkin arveli, että omaiset ovat sen verran kiintyneitä sukulaistensa ruumiisiin, että tuskin luovuttavat niitä yksityisiin tarkoituksiin, eivät ainakaan ilmaiseksi." (s.44)
Helmet lukuhaaste 2018: 34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!