Teatterin aika: Ateria

© Kom-teatteri

Pääsin kutsuttuna Ateria -näytelmän ensi-iltaan Kom-teatteriin 31.10.2018! Katsoja imaistiin mukaan hampurilaisravintolan arkeen. Meke saapui lapsellisine odotuksineen ja toiveineen uuteen työpaikkaansa ja joutui kohtaamaan karun todellisuuden Koistisen perehdytyksessä. Työhaastattelussa esiin tulleet asiat eivät päteneetkään tositoimissa. Meke sai huomata joutuneensa armottomaan maailmaan, jossa työtä tehdään sekunnin tarkkuudella ja nollan prosentin arvostuksella. Siellä puhutaan työkavereille röyhkeän suoraan, tanssitaan esimiesten pillin mukaan ja siedetään jatkuvaa saastaisuutta. Asiakkaille ollaan päin naamaa näennäisen ystävällisiä, mutta selän takana heidät haukutaan. Uralla etenemisestä on turha haaveilla, eikä opiskelu tai ahkera työnteko johda mihinkään. Suhteilla saattaa päästä parempaan asemaan, mistä maksetaan hurjat 50 senttiä enemmän palkkaa. Esimiehet eivät ole tavoitettavissa, vaan heihin saa yhteyden näennäisen palautelaatikon kautta. Mikään ei kuitenkaan muutu. Työntekijä on pelkkää massaa. Kukaan ei ole korvaamaton. Yksilö ei kiinnosta. Työntekijät purkavat pahan olonsa toisiinsa peitelläkseen omaa haavoittuvuuttaan. Maailmasta puuttuu empatia. Se on ankea, likainen ja eriarvoinen.

Surkuhupaisa näytelmä tuli iholla, kun Meke ja Koistinen kommunikoivat yleisön kanssa. Koistinen muun muassa pilkkasi Mekeä kaikkien kuullen, jolloin hän joutui esittämään, ettei se haitannut häntä. Hän myös tarjosi tekemänsä saastaisen hampurilaisen eräälle yleisössä istuvalle naiselle. Yleisö sai kuulla maailmanlopun ääniä ja katsoa hampurilaisravintolan mainostauluilta, kuinka ihmiset kapinoivat kaduilla ja kuinka ikijää suli mereen yhä uudestaan ja uudestaan. Kuvaruuduilla näkyi myös slogan ´eat shit and die´ sekä animaatio hampurilaisesta, jonka pihveinä toimivat kaksi ihmistä.

© Kom-teatteri

Ikuisessa rotanpyörässä pyörivät Meke ja Koistinen levittävät pientä kapinahenkeään, jonka toivovat tavoittavan lopulta kaikki ihmiset, jotka ovat ymmärtämättään tuhoamassa itse itsensä ja samalla koko maailman. Näytelmän loputtua yleisö joutui samanarvoisesti kävelemään hampurilaisravintolan läpi juomamukeja, sylkitahroja ja ruoantähteitä väistellen.

Ei vähään aikaan tee mieli hampurilaiselle.