 |
| © Kansallisteatteri |
Kävin katsomassa Tainaron -näytelmän Kansallisteatterissa 31.8.2018. Sain lipun Kansallisteatterin bloggariklubin kautta. Näytelmä kertoo maailmanlopun jälkeisestä maailmasta, jota hallitsevat erilaiset hyönteiset. Eräs henkilö (Kati Outinen) yrittää ymmärtää oppaansa (Aino Venna) avulla maailmaa, mutta se on vaikeaa, sillä kaikki on jatkuvassa muutostilassa. Hän pyrkii kirjaamaan havaintojaan ja tuntemuksiaan ylös kirjeiden muodossa, vaikka ei tiedä, saavuttavatko kirjeet koskaan ketään.
Huomasin rinnastavani kaikki tapahtumat vanhenemiseen. Ihminen ja hänen ympäristönsä muuttuvat jatkuvasti. Se voi olla pelottavaa ja vaikea hyväksyä. Iän myötä on myös yhä hankalampi kohdata uusia asioita. Toisenlainen ajattelutapa voi tuntua oudolta ja mahdottomalta ymmärtää. Ihmisen on etenkin vaikea hyväksyä kaiken katoavaisuutta. Muistot hälvenevät kadotakseen kokonaan. Lopussa kaikki sulautuvat yhdeksi ja samaksi. Oma minä katoaa ja sulautuu johonkin toiseen. Koittaa vapautunut olo.
 |
| © Kansallisteatteri |
Lumouduin monipuolisesta lavastuksesta ja rekvisiitasta, missä oli käytetty robotiikkaa, videokuvaa, nauhoitettua ääntä, valoja ja kekseliäitä materiaaleja muovista putkiin. Maailma välittyi katsojille uskottavana ja mystisenä sekä ajoittain hieman pelottavana. Haukoin henkeäni kehoa tärisyttävien järistysten sekä maagisen kauniiden, laulavien äänten aikana. Sain konkreettisia väristyksiä, kun sain kuunnella ranskankielistä laulua. Eri kielten yhdisteleminen loi kuvaa moninaisesta maailmasta. Outisen puheen kuunteleminen oli vaikuttavaa ja Vennan olemus värähtämättömän itsevarmaa ja rauhoittavan luonnollista. Hänen hahmonsa oli täysin sinut itsensä ja vallitsevan maailman kanssa.
Eräs katsoja tokaisi kanssakatsojalleen salista poistuessaan: "No, lähtisitkö Tainaroniin?"
Me olemme jo osa sitä.
Olen lukenut Tainaronin joitakin vuosia sitten. Paljoa en enää siitä muista muuta kuin sen, että se oli perin kummallinen kirja ja että siinä oli kyse jostain hyönteisten valtakunnasta. Miltei hykerryttää ja naurattaa (siis hyvällä tavalla!) ajatuskin siitä, että tarina sovitetaan teatterinäytökseksi. Nuo muutamat kuvat sekä kuvauksesi lavastuksesta ja rekvisiitasta antavat vähän kyllä osviittaa siitä, että näytelmä lienee aikamoinen elämys! :D
VastaaPoista