"Et kai kertoisi kellekään"
Steinbeck, John: Hiiriä ja ihmisiä
Julkaistu: 2002
Alkuperäinen suomenkielinen julkaisu: 1963
Alkuperäinen julkaisu: 1937
Alkuperäinen nimi: Of Mice and Men
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Jouko Linturi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 134
George Milton ja Lennie Small kulkevat ympäri maata työskennelläkseen eri tiloilla renkeinä. He ovat tunteneet toisensa lapsista asti ja pitävät ystävien lailla yhtä. Moni muukin vähäosainen työmies kiertää tilalta toiselle, mutta kaikki vaeltavat yksin. Parivaljakko yrittää pitää matalaa profiilia, sillä Lennie ei ole yleisen mittapuun mukaan tavallinen ihminen, vaan erittäin voimakas ja älyltään yksinkertainen. Hänellä on sen vuoksi taipumusta saattaa itsensä pulaan. Kaksikolla on yhteistä muiden miesten kanssa haave oman tilan perustamisesta. Kaikki kuitenkin tietävät, että vähäosaisten on tyydyttävä kohtaloonsa, sillä sen muuttaminen on käytännössä mahdotonta.
Kirjasta nousee esille tiukka arvoasteikko. Tilan isäntä on tärkeimmässä asemassa, minkä jälkeen nuori isäntä. Työmiesten paikka on joko työnteossa tai renkituvassa, missä heidän ainoa huvituksensa on kortin pelaaminen ja hevosenkenkien heitto. Vapaapäivänä miehet suuntaavat tuhlaamaan palkkansa alkoholiin ja maksullisiin huoriin, joiden antama hellyys on ainoa, mitä he voivat ikinä saada. Nuoren isännän vaimoakin he haukkuvat huoraksi, sillä hänellä on tapana käydä keikistelemässä maalattuine huulineen ja kynsineen renkituvan luona. Alinpana on tummaihoinen neekeriksi haukuttu tallirenki, jota isäntä kohtelee alistavasti. Lennie ei huomaa eroa ihmisten välillä, vaan tarkastelee ympäristöään ja muita ihmisiä lapsen silmin. Muut ovat niin turtuneita vallitsevaan tilanteeseen, että noudattavat tapoja ja käytössääntöjä, vaikka eivät välttämättä sisimmässään niin haluaisi. Toiset eivät ole edes ajatelleet, että voisi ajatella jollain toisellakin tavalla, vaan pysyvät kuuliaisina omassa asemassaan.
Olen pitkään halunnut lukea tämän kirjan, sillä olen kuullut siitä puhuttavan monissa amerikkalaisissa elokuvissa. Minua on kiinnostanut tietää, miksi se on niin puhuttu ja kehuttu kirja. Kirjan luettuani en ihmetellyt yhtään sen saamaa arvoa. Tarina on koskettava, elävä ja puhutteleva. Se käsittelee yksinäisyyttä, vähäosaisuutta ja erilaisuutta. Kirja saa ajattelemaan elämän epäoikeudenmukaisuutta ja virittää halun taistella paremman tulevaisuuden puolesta.
Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 6
Helmet lukuhaaste 2018: 24. Surullinen kirja
Steinbeck, John: Hiiriä ja ihmisiä
Julkaistu: 2002
Alkuperäinen suomenkielinen julkaisu: 1963
Alkuperäinen julkaisu: 1937
Alkuperäinen nimi: Of Mice and Men
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Jouko Linturi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 134
George Milton ja Lennie Small kulkevat ympäri maata työskennelläkseen eri tiloilla renkeinä. He ovat tunteneet toisensa lapsista asti ja pitävät ystävien lailla yhtä. Moni muukin vähäosainen työmies kiertää tilalta toiselle, mutta kaikki vaeltavat yksin. Parivaljakko yrittää pitää matalaa profiilia, sillä Lennie ei ole yleisen mittapuun mukaan tavallinen ihminen, vaan erittäin voimakas ja älyltään yksinkertainen. Hänellä on sen vuoksi taipumusta saattaa itsensä pulaan. Kaksikolla on yhteistä muiden miesten kanssa haave oman tilan perustamisesta. Kaikki kuitenkin tietävät, että vähäosaisten on tyydyttävä kohtaloonsa, sillä sen muuttaminen on käytännössä mahdotonta.
"- Ei ole montakaan niitä, jotka kulkevat yksissä, hän tuumiskeli. - En tiedä miksei. Kukaties kaikki miehet tässä maailmassa pelkäävät toisiaan." (s.45)
Kirjasta nousee esille tiukka arvoasteikko. Tilan isäntä on tärkeimmässä asemassa, minkä jälkeen nuori isäntä. Työmiesten paikka on joko työnteossa tai renkituvassa, missä heidän ainoa huvituksensa on kortin pelaaminen ja hevosenkenkien heitto. Vapaapäivänä miehet suuntaavat tuhlaamaan palkkansa alkoholiin ja maksullisiin huoriin, joiden antama hellyys on ainoa, mitä he voivat ikinä saada. Nuoren isännän vaimoakin he haukkuvat huoraksi, sillä hänellä on tapana käydä keikistelemässä maalattuine huulineen ja kynsineen renkituvan luona. Alinpana on tummaihoinen neekeriksi haukuttu tallirenki, jota isäntä kohtelee alistavasti. Lennie ei huomaa eroa ihmisten välillä, vaan tarkastelee ympäristöään ja muita ihmisiä lapsen silmin. Muut ovat niin turtuneita vallitsevaan tilanteeseen, että noudattavat tapoja ja käytössääntöjä, vaikka eivät välttämättä sisimmässään niin haluaisi. Toiset eivät ole edes ajatelleet, että voisi ajatella jollain toisellakin tavalla, vaan pysyvät kuuliaisina omassa asemassaan.
"Yksinäinen olo painaa miestä niin, että hän lopulta on vallan sairas." (s.92)
"Pelkkä yhdessäolo toisen veikon kanssa. Siinä koko totuus." (s.90)
Olen pitkään halunnut lukea tämän kirjan, sillä olen kuullut siitä puhuttavan monissa amerikkalaisissa elokuvissa. Minua on kiinnostanut tietää, miksi se on niin puhuttu ja kehuttu kirja. Kirjan luettuani en ihmetellyt yhtään sen saamaa arvoa. Tarina on koskettava, elävä ja puhutteleva. Se käsittelee yksinäisyyttä, vähäosaisuutta ja erilaisuutta. Kirja saa ajattelemaan elämän epäoikeudenmukaisuutta ja virittää halun taistella paremman tulevaisuuden puolesta.
"Joka peijakas näkee unta pikkuisesta maan tilkusta. Eikä yksikään jumala luoma sitä ikinä saa. " (s.93)
Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 6
Helmet lukuhaaste 2018: 24. Surullinen kirja
Minunkin pitäisi lukea tämä vihdoin, kun kirja ihan aidosti kiinnostaakin. Silti sen lukeminen aina vain jää ja jää. Ehkä minäkin luen sen joskus tähän klassikkohaasteeseen. Olen taannoin lukenut Steinbeckiltä Eedenistä itään, mutta en siitä juuri mitään muista.
VastaaPoistaOlen kuunnellut tämän äänikirjana ja tykkäsin. George ja Lennie on hahmotyyppeinä siirretty myös Warner Brosin Speedy Gonzales Meksikon nopein hiiri -piirretyn yhteen jaksoon.
VastaaPoistaVoi ihanuus, miten upean kirjan olet postannut. Tämä on minulle tuttu vuosien, vuosien takaa. Muistelen, että olisin kirjoittanut tästä kirjasta aineen lukioaikanani. Olen nähnyt myös pari teatteriesitystä tästä kirjasta. Hieno kirja!
VastaaPoistaAimo klassikon löysit! Kirjan luin kouluaikana ja useimpia elokuviakin olen siitä nähnyt. Suosittelen Olli Jalosen romaania Miehiä ja ihmisiä, jossa luetaan Hiiriä ja ihmisiä ja viistetään samanmoista asetelmaa.
VastaaPoistaVaikka oma lukukokemukseni tästä klassikkosta ei ollut kovin kummoinen, oli meidän lukupiirikeskustelu sitäkin antoisampi ja antoi monenlaista näkökulmaa tammikuussa, kun tästä kirjasta keskustelimme.
VastaaPoista