"Kärsimys pyörittää elämänpyörää"
Kuusisto, Terhi: Hiekkamandala
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Like Kustannus Oy
Sivumäärä: 204
Kolmekymppinen Irene asuu yksin Helsingin Kalliossa. Hänellä ei ole aviomiestä eikä lasta ja gradukin on kesken. Kaiken lisäksi kauan sitten tehty abortti alkaa kalvaa sisintä. Irenen mieli tekee surutyötä, jota hänen äitinsä tai lapsuuden ystävänsä eivät oikein ymmärrä. Hän etsii rauhaa joogasta ja matkasta Intiaan.
Vanha suru voi saapua elämään uudestaan vuosienkin jälkeen, jos ihminen kohtaa uuden surun tai muunlaisen käännekohdan. Irene on tullut elämässään siihen vaiheeseen, että hän alkaa taas uudelleen etsiä itseään. Hän myös kaipaa pakonomaisesti lasta. Tarina on kerrottu elävästi ja ajoittain raadollisen kauniisti. Irenen mielen ailahtelut ja suuri suru ovat käsinkosketeltavia. Varsinkin, kun kertojaäänenä käytetään syntymätöntä lasta.
Mielestäni on kaunis ajatus, että kaikki ovat yhtä suurta virtaa. Elämä kiertää, sillä kaikki ovat yhtä ja samaa materiaa. Silloin voimme nähdä menetetyt rakkaat metsän puissa, meren aalloissa tai pienissä karitsoissa.
Helmet lukuhaaste 2017: 33. Kirja kertoo Intiasta
100 suomalaista kirjaa: 36/100
Kuusisto, Terhi: Hiekkamandala
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Like Kustannus Oy
Sivumäärä: 204
Kolmekymppinen Irene asuu yksin Helsingin Kalliossa. Hänellä ei ole aviomiestä eikä lasta ja gradukin on kesken. Kaiken lisäksi kauan sitten tehty abortti alkaa kalvaa sisintä. Irenen mieli tekee surutyötä, jota hänen äitinsä tai lapsuuden ystävänsä eivät oikein ymmärrä. Hän etsii rauhaa joogasta ja matkasta Intiaan.
"Öisin möngin hänen uniinsa ja sekoitin syntymän ja kuoleman ja hänen rakkaittensa nimet ja kasvot." (s.162)
Vanha suru voi saapua elämään uudestaan vuosienkin jälkeen, jos ihminen kohtaa uuden surun tai muunlaisen käännekohdan. Irene on tullut elämässään siihen vaiheeseen, että hän alkaa taas uudelleen etsiä itseään. Hän myös kaipaa pakonomaisesti lasta. Tarina on kerrottu elävästi ja ajoittain raadollisen kauniisti. Irenen mielen ailahtelut ja suuri suru ovat käsinkosketeltavia. Varsinkin, kun kertojaäänenä käytetään syntymätöntä lasta.
"Kun ne valmistuivat, ne hajotettiin ja hiekka kaadettiin virtaavaan veteen merkiksi kaiken katoavaisuudesta." (s.127)
Mielestäni on kaunis ajatus, että kaikki ovat yhtä suurta virtaa. Elämä kiertää, sillä kaikki ovat yhtä ja samaa materiaa. Silloin voimme nähdä menetetyt rakkaat metsän puissa, meren aalloissa tai pienissä karitsoissa.
Helmet lukuhaaste 2017: 33. Kirja kertoo Intiasta
100 suomalaista kirjaa: 36/100
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!