"Hyvää huomenta, ylistetty olkoon Jumala."
Adichie, Chimamanda Ngozi: Purppuranpunainen hibiskus
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2003, USA
Alkuperäinen nimi: Purple Hibiscus
Mistä maasta: Nigeria
Suomentanut: Kristiina Savikurki
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 326
Kambili Achike on kasvamassa nuoreksi naiseksi katolista uskoa kiihkeästi harjoittavan isän tarkan valvonnan alla. Nigerialainen perhe on omaksunut uskonnon brittiläisiltä lähetyssaarnaajilta, joita isä palvoo mieluummin kuin kunnioittaa oman isänsä harjoittamia perinteitä. Rikkaana miehenä hän lahjoittaa suuren osan rahoistaan eri hyväntekeväisyyskohteille ja ohi kulkeville kerjäläisille, kun oma vaimo ja lapset elävät ilman ylimääräisiä mukavuuksia tiukkaa aikataulua noudattaen. Kambili saa koulussa kokea syrjintää kateellisilta nuorilta, jotka eivät osaa aavistaakaan, että kulissien takana piilee kaikkea muuta kuin helppo elämä. Tyranni-isä käyttää väkivaltaa motivoidakseen lapsiaan ja vaimoaan toimimaan paremmin. Hän rankaisee heitä mielivaltaisesti mitä julmimmilla tavoilla. Kambili haluaa kaikesta huolimatta miellyttää isää ja saada hänen hyväksyntänsä. Kotona vallitsee alituinen pelon ilmapiiri eikä sitä helpota yhtään taustalla vallitseva poliittinen epävakaisuus vallankaappauksineen ja korruptoituneine poliiseineen. Perheen elämä alkaa pikku hiljaa muuttua, kun Kambili lähtee veljensä Jajan kanssa Ifeoma-tädin luokse serkkujaan tapaamaan. Köyhässä kodissa lauletaan, katsotaan televisiota, kuunnellaan musiikkia ja nauretaan - ja pihassa kukkii purppuranpunainen hibiskus.
Olen kertakaikkisen sanaton. En osaa kuvailla, kuinka suuren vaikutuksen kirja teki minuun. Luin kirjan melkein yhdeltä istumalta, sillä sen todellisilta tuntuvat tapahtumat ja sanoma imivät minut mukaansa kuin olisin itsekin ollut paikalla. En ole lukenut miltei ollenkaan afrikkalaista kirjallisuutta, joten olen onnellinen, että pääsin tarttumaan tähän kirjaan HelMet lukuhaasteen kautta. Kirja oli ahdistava ja surullinen pienine toivon pilkahduksineen. Sain paljon ajattelemisen aihetta liittyen eri kulttuureihin, rahan merkitykseen, perheväkivaltaan, erilaisiin kasvatusmenetelmiin, valinnanvapauteen ja ääriuskonnollisuuteen.
Helmet lukuhaaste 2016: 27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Adichie, Chimamanda Ngozi: Purppuranpunainen hibiskus
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2003, USA
Alkuperäinen nimi: Purple Hibiscus
Mistä maasta: Nigeria
Suomentanut: Kristiina Savikurki
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 326
Kambili Achike on kasvamassa nuoreksi naiseksi katolista uskoa kiihkeästi harjoittavan isän tarkan valvonnan alla. Nigerialainen perhe on omaksunut uskonnon brittiläisiltä lähetyssaarnaajilta, joita isä palvoo mieluummin kuin kunnioittaa oman isänsä harjoittamia perinteitä. Rikkaana miehenä hän lahjoittaa suuren osan rahoistaan eri hyväntekeväisyyskohteille ja ohi kulkeville kerjäläisille, kun oma vaimo ja lapset elävät ilman ylimääräisiä mukavuuksia tiukkaa aikataulua noudattaen. Kambili saa koulussa kokea syrjintää kateellisilta nuorilta, jotka eivät osaa aavistaakaan, että kulissien takana piilee kaikkea muuta kuin helppo elämä. Tyranni-isä käyttää väkivaltaa motivoidakseen lapsiaan ja vaimoaan toimimaan paremmin. Hän rankaisee heitä mielivaltaisesti mitä julmimmilla tavoilla. Kambili haluaa kaikesta huolimatta miellyttää isää ja saada hänen hyväksyntänsä. Kotona vallitsee alituinen pelon ilmapiiri eikä sitä helpota yhtään taustalla vallitseva poliittinen epävakaisuus vallankaappauksineen ja korruptoituneine poliiseineen. Perheen elämä alkaa pikku hiljaa muuttua, kun Kambili lähtee veljensä Jajan kanssa Ifeoma-tädin luokse serkkujaan tapaamaan. Köyhässä kodissa lauletaan, katsotaan televisiota, kuunnellaan musiikkia ja nauretaan - ja pihassa kukkii purppuranpunainen hibiskus.
"´Lattialla on verta´, Jaja sanoi. ´Haen harjan kylpyhuoneesta.´ Aloimme pestä pois verivanaa, joka jatkui alas eteiseen asti, aivan kuin joku olisi vienyt alakertaan vuotavan vesiväriastian. Jaja kuurasi ja minä kuivasin." (s.41)
Olen kertakaikkisen sanaton. En osaa kuvailla, kuinka suuren vaikutuksen kirja teki minuun. Luin kirjan melkein yhdeltä istumalta, sillä sen todellisilta tuntuvat tapahtumat ja sanoma imivät minut mukaansa kuin olisin itsekin ollut paikalla. En ole lukenut miltei ollenkaan afrikkalaista kirjallisuutta, joten olen onnellinen, että pääsin tarttumaan tähän kirjaan HelMet lukuhaasteen kautta. Kirja oli ahdistava ja surullinen pienine toivon pilkahduksineen. Sain paljon ajattelemisen aihetta liittyen eri kulttuureihin, rahan merkitykseen, perheväkivaltaan, erilaisiin kasvatusmenetelmiin, valinnanvapauteen ja ääriuskonnollisuuteen.
"Ifeoma-täti nauroi iloisesti ja sipaisi kädellään kukkaa, jonka syvä purppura läheni sinistä." (s.141)
Helmet lukuhaaste 2016: 27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Järkyttävää oli perheväkivalta tuossa perheessä, ei kertakaikkiaan voi ymmärtää. Hieno kirja.
VastaaPoistaTämä oli ensimmäinen Adichien romaani, jonka luin, ja kirja teki lähtemättömän vaikutuksen. Upea teos!
VastaaPoistaTämän kirjan jälkeen luin kaikki muutkin Adichien suomennokset.
VastaaPoistaUskomaton perhekirja.