Nura Farah: Aavikon tyttäret

"Onneksi hän ei tiennyt, että ison tytön elämään kuului paljon kipuja ja murheita."

Farah, Nura: Aavikon tyttäret
Julkaistu: 2014
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava 
Sivumäärä: 236

1900-luvun puolivälin Somaliassa Hooyo Fatima kasvattaa tytärtään Khadijaa islamin oppeja kunnioittaen ja klaanijärjestelmästä kiinni pitäen. Ihmiset aavikolla sijaitsevassa leirissä elävät elämäänsä perinteiseen paimentolaiseen tyyliinsä joutuen välillä kohtaamaan villieläimiä, rosvojoukkoja, toisten klaanien hyökkäyksiä ja brittiläisiä valloittajia. Myös kuivuus ja ruoan puute luovat omat haasteensa. Kaikille on selviytymisen kannalta tärkeää pitää yllä perinteitä, yhteisöllisyyttä, järjestystä ja tiukkoja sukupuolirooleja. Khadijan mielestä on epäreilua, että hänen täytyy hävitä tahallaan, jotta poika voittaa hänet juoksukilpailussa ja tuntee siten itsensä kyvykkääksi. Miesten tulee olla uhkaavia, pelättyjä, urheita sekä naisia ja omaisuuttaan hyvin puolustavia. Heidän tulee tuntea klaanipuunsa ja Koraani. Naisten tärkein tehtävä puolestaan on vartioida kunniaansa ja naimisiin mentyä synnyttää paljon poikia, jotta isän nimi säilyy pitkälle tulevaisuuteen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi miehillä on oikeus neljään vaimoon. Yleisesti ottaen kaikkien täytyy hyväksyä oma kohtalonsa ja olla tottelevaisia sekä kohdella toisia hyvin. Karuun elämään tuovat iloa tanssiminen ja tarinoiden kertominen laulavalla puhetyylillä. Lisämausteena elämässä on läsnä myös ripaus taikauskoa.

"Keysen suuri unelma oli Somalian itsenäistyminen. - Opettaessaan Koraania lapsille hän samalla opetti lapsia rakastamaan Somaliaa. Hän laittoi lapset suutelemaan Somalian hiekkaa ja unelmoimaan itsenäistymisestä. Keyse kertoi lapsille maan historiasta. Valkoisten orjalaivasta ja maan jakamisesta. Banaanipuista, jotka tyhjenivät hedelmistä, koska kaikki vietiin meriteitse kohti Italiaa. Kansan jakamisesta ja somaleiden keskinäisestä kilpailusta, joka sai monet unohtamaan isänmaallisuutensa. Keysen oli vaikea hyväksyä, että heidän luonnonvaransa lähetettiin valkoisten maahan. Kansaa alistettiin ja somalit antoivat sen tapahtua." (s.180) 

"Kun Keyse ei enää kestänyt nuoren vaimonsa kärsimystä, hän keräsi leirin miehet yhteen. Miehet levittivät maahan valkoisen kankaan, jonka keskelle Khadija kömpi. Khadija tunsi supistuksen saapuvan. Miehet keinuttivat kangasta, ja keinuessaan Khadija näki kirkkaan taivaan ja miesten varjot jotka piirtyivät hiekkaan." (s.152)

Tämä fiktiivinen kirja kertoo Khadijan kasvutarinan tytöstä naiseksi ja vaimosta äidiksi. Khadija on määrätietoinen, uhmakas, tinkimätön ja halukas astumaan miehille kuuluvaan maailmaan kuten osallistumaan runokilpailuun tai ohjaamaan kamelilaumaa, mutta kohtalo on määrännyt hänet perinteisemmän naisen rooliin. Siirtymisvaihe tuottaa Khadijalle erityisiä vaikeuksia ja hänen on hankala sopeutua tilanteeseensa. Etenkin ympärileikkausta, fyysistä kurittamista ja henkistä väheksymistä käsitteleviä kohtia on inhottava lukea. Myös kauneusihanteet ovat rankkoja, sillä niiden ulkopuolelle jääminen ja riivatuksi leimaantuminen saattavat tietää karua kohtaloa. Kivuliaat häämenot sekä vaimon maksaminen kameleina ja riisisäkkeinä tuntuvat inhottavilta. Naisten osana vaikuttaa olevan vain kärsiminen ja omaan osaansa tyytyminen. Onneksi elämä tarjoaa myös suvantokohtia sekä poikkeuksia yleiseen näkemykseen naisen asemasta.

"Hooyo hengitti syvään ja sulki silmänsä. Hän tunsi raskaan painon sydämellään. Ihan kuin rinnan päälle olisi laskeutunut painava kivi. Hän katsoi Khadijaa tuntien kauhua ja surua. Viisitoistavuotias Khadija oli saanut lisää pituutta. Naiselliset muodot olivat tulleet esiin odottamatta ja kiireellä. Fatima oli vahtinut, ettei Khadija joisi liikaa maitoa. Hän ei halunnut että tytön pakarat keinuisivat. Liian hyvin ruokittu tyttö oli miesten mieleen. - Khadija aikuistui liian nopeasti ja Fatima joutui vartioimaan ja läksyttämään häntä enemmän. Fatima oli leikannut oman huivinsa ja sitonut kankaan tytön rintojen päälle. Kiinteiden muotojen peittäminen oli Fatiman päämäärä." (s.71-72)

"Hän ei kestänyt, että ihmiset ihailivat hänen vaimoaan ja unohtivat kuka oli Keyse Libaax. Luulin maine oli kantautunut kaikkialle, ja se aiheutti Keysessä kateuden tunteita. Pelkoa siitä, että ihmiset unohtaisivat hänet. Keysen mielestä Luulin parannustaidot perustuivat naisten löpinöihin. ´Ei ole hyvä että annat itsestäsi kuvan, että olet noitatohtori. Semmoinen on haram, kiellettyä´, Keyse nosti keppiään ja varoitti." (s.194)

"´Tyttö kouluun? Oletko menettänyt järkesi?´ - Wallahi, me naiset käymme elämänkoulua ja olemme pärjänneet ilman lukutaitoa´, Fatima ärähti ja nosti sormensa varoittavasti: ´Pidä tyttösi loitolla koulusta!´ - ´Älä ruoki tyttöäsi tyhmyydellä.´" (s.201)

Kirja päättyy Somalian itsenäistymisen vaiheisiin. Vanhemmat miehet haluaisivat säilyttää islamin ja vahvan johtajan, kun taas osa nuorista miehistä kaipaisi uudistusta ja demokratiaa. Mielenkiintoinen huomio lopuksi: Kirjailija Nura Farah on muuttanut Somaliasta Suomeen 13-vuotiaana. Hän on ensimmäinen somalialainen, joka on kirjoittanut kirjan suomeksi.


Helmet lukuhaaste 2016: 42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja