Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin

"Miksi toiset syntyvät tänne ja toiset sinne? Miksi toisilla on kaikkea ja toisilla ei mitään? Miksi toiset saavat elää, ja toisilla, aina niillä samoilla, ei ole muita oikeuksia kuin vaieta ja kuolla?"

Puértolas, Romain: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin
Julkaistu: 2014
Alkuperäinen julkaisu: 2013
Alkuperäinen nimi: L´extraordinaire voyage du fakir qui était resté coincé dans une armoire Ikea
Mistä maasta: Ranska
Suomentanut: Taina Helkamo
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 221

Takakannesta: "Ensimmäinen sana, jonka intialainen Ajatusatru Vasta lausuu taksinkuljettajalle saavuttuaan Ranskaan, on ruotsia. Ikea. Perillä fakiiria odottaa varsinainen Ali Baban luola. Hän ei ole eläessään nähnyt niin paljon tuoleja ja spegettiottimia. Koska piikkimaton saa vasta seuraavana päivänä, Ajatusatru päättää jäädä Ikeaan yöksi. Ehkä olisi ollut parempi, että hänet olisi huomattu ennen kuin hän päätyy matkaamaan American teenager -malliston kaapissa kohti Isoa-Britanniaa. Siitä kuitenkin alkaa hänen uskomaton seikkailunsa halki Euroopan. Räävitön satiiri ja kutkuttava seikkailu kasvaa humaaniksi kommentiksi länsimaisesta yhteiskunnasta, joka kohtelee paremmin tavaroita kuin laittomia siirtolaisia."

Intialainen fakiiri Ajatusatru Vasta matkustaa kotimaastaan Ranskaan ostaakseen piikkimaton tökerösti väärennetyllä satasen setelillä ja myydäkseen sen myöhemmin eteenpäin saadakseen rahaa. Piikkimattoa ei kuitenkaan löydy varastosta, vaan se luvataan toimittaa fakiirille aamuksi. Ajatusatru päättää siis jäädä Ikeaan yöksi. Pahaksi onnekseen hän joutuu piiloutumaan kaappiin, ja vielä pahemmaksi onnekseen kaappi lähetetään Iso-Britanniaan. Sieltä matka jatkuu sattumien sanelemana muihinkin Euroopan ja Pohjois-Afrikan maihin, joissa fakiiri kohtaa sekä onnekkaita että epämukavia asioita. Matkansa varrella hän törmää kaikenlaisiin ihmisiin viranomaisista kauniisen ranskattareen ja romanitaksikuskista laittomiin sudanilaisiin siirtolaisiin. Kohtaamiset muokkaavat Ajatusatrua sekä ulkoisesti että sisäisesti kohti uutta minuutta.

"Hänen valitsemansa myyjä oli tukeva miekkonen, jolla oli vihreät kilpikonnakuoriset silmälasit ja timanttikoru molemmissa korvissa. Hänen kaltaisensa hahmon tunnistamiseen ei Arvaa kuka? -pelissä tarvitsisi kolmea yritystä. Mies puuhasteli tietokoneensa kimpussa, nosti aika ajoin katseensa niihin kahteen ihmiseen, jotka seisoivat hänen edessään, ja uppoutui sitten taas tutkimaan näyttöään. Muutaman minuutin kuluttua hän otti tulostimesta paperin ja ojensi sen pariskunnalle, joka poistui paikalta tyytyväisenä ja reippain askelin, sillä heillä oli kiire kertoa ystävilleen, että Elton John työskentelee nykyään Ikeassa ja myi heille juuri kenkähyllyn." (s.24-25)

Kirjan kieli on uskomattoman soljuvaa ja mukaansatempaavaa. En välillä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun fakiirin hullun hauskat seikkailut ja loistavasti kirjoitetut sanailut vievät minut mennessään. Välillä hyvinkin mustan huumorin takana kirja tarjoaa vakavampaa pohdittavaa maailmalla vallitsevasta epätasa-arvosta sekä siitä, millaista pakolaisten elämä länsimaissa ja heidän lähtömaissaan on.

 "He ovat toistensa kaltaisia, jokaisen sydän takoo nälkiintyneessä rinnassa samalla lailla, mutta näissä maissa, täällä missä kaikkea on ylenpalttisesti - taloja, autoja, vihanneksia, lihaa ja vettä - toiset pitävät heitä hätää kärsivinä ihmisinä, toiset rikollisina. Toista näkökulmaa edustavat avustusjärjestöt, toista poliisi. Toiset hyväksyvät heidät vaatimatta mitään vastineeksi, toiset lähettävät heidät kyselemättä takaisin kotiin." (s.66-67)

Helmet lukuhaaste 2016: 4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja