Siirry pääsisältöön

Tekstit

Dina Rubina: Kaksiosainen sukunimi

Niminovelli "Kaksiosainen sukunimi" nousee selvästi kahden muun novellin "Eräs älykkö istahti tielle" ja "Ljubka" edelle. Se kertoo isän ja pojan suhteesta ja elämästä, joka on pohjautunut valheille. Äiti esiintyy sivuroolissa. Hän on tarinan pahis, mutta myös kärsivä ja onneton osapuoli, joka on jossain elämänvaiheessa yrittänyt muuttaa perheen elämää paremmaksi. Sympatiat ovat nimenomaan isän puolella, joka nähdään ehdotonta rakkautta poikaa kohtaan tuntevana. Hänessä tosin pilkahtaa anteeksiantamattomuus ja rankaisemisen halu, mitä äitiin tulee. Novelli kulkee kahdessa aikatasossa, jotka kohtaavat lopussa räjähtäen. Avoin loppu saa pohtimaan vaihtoehtoisia ratkaisuja sille, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tilanne on yhtä aikaa sekä herkullinen että tuskastuttava. Dina Rubina on kiehtova kirjailija. Hän on syntynyt Uzbekistanissa vuonna 1953, mutta hänen vanhempansa ovat ukrainanjuutalaisia, jotka siirrettiin maahan toisen maailmansodan aikana. Dina Rubina on...

Amin Maalouf: Siipirikko mies

Katolilainen yksinvaltias, šeikki, hallitsee ja suojelee kylää Libanoninvuorilla 1800-luvulla. Hänellä on runsaasti tekemistä, sillä Ottomaanien valtakunta, Egypti ja Englanti sotivat valloittaakseen Libanonin. Lisäksi katolilaisuus ja protestanttisuus kilpailevat jalansijasta maassa. Tarinan päätähti, legenda, on Tanios, joka syntyy kylän kauneimmalle naiselle, Lamialle. Pojan biologisesta isästä levitellään juoruja ja arvailuja, mikä varjostaa Tanioksen koko elämää. "Jumalan käsi ja sulttaanin käsi jakelivat vain maailmanlaajuisia vitsauksia, šeikin käsi jakoi arkiset harmit. Ja joskus myös onnen murusia." (s. 19) Tarina on viihdyttävä. Siitä tulee hivenen mieleen Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Kirjassa kuvataan Tanioksen kasvua kohti aikuisuutta ja kylää kohtaavia sattumuksia sadunomaisella otteella. Tarinassa on ripaus totuutta, mutta suurimmaksi osaksi se on fiktiota. "Silloin kun ihmistä lykästi ja hän sai isännän, joka ei ollut yhtä ahne ja julma kuin muut, hä...

Jukka Korpela: Idän orjakauppa keskiajalla

Jukka Korpela on tutkinut idässä keskiajalla tapahtunutta orjakauppaa. Nykyisen Suomen ja Karjalan alueelta on ryöstetty ihmisiä Persiaan, Kaukasiaan ja Intiaan asti. "Ilmiö on tärkeä Suomen historiassa, mutta sen laajuutta ei tule paisutella. Kun varhaisuuden ajan orjakauppa Mustallamerellä ja Kaspianmerellä koski kymmeniätuhansia ihmisiä vuosittain, näistä ei edes tällöin ollut suomalaisia ja karjalaisia varmaankaan muutamaa kymmentä enempää vuodessa." (s.200) Kiinnostavinta on ymmärtää, että ihmiskauppaa on ollut kaikkialla maailmassa jossain historian vaiheessa ja että sitä tapahtuu jossain päin maailmaa parhaillaankin. Orjaksi on voinut joutua ihmisryöstöjen yhteydessä tai sotavankeuden vuoksi. Joku on voinut myydä oman suvun jäsenen tai itsensä orjaksi tai puolisoksi, sillä siten on esimerkiksi voinut turvata oman tai toisen hengissä selviytymisen ruokapulan aikana. Orjaksi on saattanut myös syntyä. Ihmiskauppa on keskiajalla ollut järjestäytynyttä liiketoimintaa. Sille...

Marguerite Abouet: Aya. Elämää Yop Cityssä.

19-vuotias Aya asuu ja opiskelee Yop Cityssa. Hän unelmoi lääkärin ammatista, kun taas hänen ystävänsä Adjoua ja Bintou rakastavat juhlimista ja pojista haaveilua. Ystävykset ajautuvat moniin tragikoomisiin tilanteisiin ennen tarinan hulvatonta loppua. "Aya-teossarja esittelee afrikkalaista arkea aivan toisenlaiseen tyyliin kuin mihin olemme tottuneet. Ei jatkuvia katastrofeja vaan todellista elämää." (takakansi) Sarjakuvassa nähdään parisuhdekiemurat huumorin kautta. Miehet ovat kaksinaismoralisteja salliessaan itseltään nuoret naiset, mutta kieltäessään tyttäreltään vanhat miehet. Rikkaat miehet saavat rahalla kaiken anteeksi. Auto mahdollistaa heille monia uusia ihmeellisyyksiä. Etenkin kaupunkilaisten ja maalaisten, rikkaiden ja köyhien sekä oppineiden ja koulujakäymättömien eroille naureskellaan. Sarjakuvakirja suhtautuu loppujen lopuksi kaikkiin sivuillaan esiintyviin henkilöihin lämmöllä ja pilke silmäkulmassa - pieni ilkikurinen virne suupielessä. "Afrikka on nok...

Aleksi Peura: Jumalan viholliset

Noitavainot on historiallinen ilmiö, josta filosofian maisteri Aleksi Peura, joka on perehtynyt 1500- ja 1600-lukujen taitteen englantilaisiin noituususkomuksiin, esittää kirjassaan 'Jumalan viholliset - Euroopan noitavainojen historiaa' kattavan näkemyksensä pilke silmäkulmassa. "Taikuus oli uskontoa, uskonto oli tiedettä ja tiede taas taikuutta. - - Olisi tietenkin paljon helpompaa, jos käsitteet eivät muuttuisi ajassa ollenkaan, vaan tiede olisi aina samanlaista tai uskonto olisi muuttumaton monoliitti - -" (s.97) Kirjailija tähdentää, että kirja on kirjoitettu nautittavaksi tenttimisen sijasta. Hän kertoo siinä omia näkemyksiään noitavainoista ja haluaa korjata aiheesta ihmisille muodostuneen vääristyneen kuvan. Ensimmäisenä lähdetään purkamaan keskiaikaan liittyviä myyttejä. Aluksi todetaan, että "historian aikakaudet ovat keksittyjä, jälkimaailman luomuksia, tapoja hahmottaa muutoin muodotonta menneisyyttä paremmin". Synkän sijasta keskiaika oli suvait...

Marko Lamberg: Noitaäiti

Suomalainen saunottajana ja lapsenpäästäjänä työskennellyt Malin poltettiin elävältä noituudesta tuomittuna Tukholmassa 5.10.1676. Hän oli yli 60-vuotias ja synnyttänyt viisitoista kertaa. Hänellä oli kaksi hengissä selvinnyttä lasta, Annika ja Maria, jotka todistivat äitiään vastaan, ja lehmiin sekaantumisesta tuomittu ja roviolla aiemmin poltettu mies. Pienituloisen Malinin kohtalo näyttäytyi tietojen valossa traagisena. Hän oli nykyihmisen silmälasien läpi katsottuna yksi 1600-luvun lopun Tukholman noituushysterian uhreista. "Ehkä nykyihminen voi suorastaan oppia jotain kirjan kuvaamista tapahtumista sen suhteen, millaiset seuraukset voi olla hatarien tietojen varassa tapahtuvalla hätäisellä joukkoleimaamisella, tai siitä, että ihmiset eivät tiedosta ennakkoluulojensa ja tunteidensa vaikutusta omaan toimintaansa." (s.25) Mielestäni on kiinnostavaa lukea, kuinka kirjailija kuvailee kirjan lähteitä ja lähdemateriaalin tutkimista. Olen joskus haaveillut siitä, että olisin tie...

Ananda Devi: Näistä raunioista

Katupojat hallitsevat turistisaaren hämärään jääneitä kujia ja vievät tyttöjä hylättyyn tehtaaseen. Heidän vanhempansa ovat lopettaneet työnteon keskittyen joko suruun tai alkoholiin. Eve selviytyy vartalonsa ja Savitan avulla, Sadiq elämällä kaksoiselämää kadun ja koulun välillä ja Clelio purkamalla itseään väkivallan, anarkian ja laulun keinoin. "Kotipesä, leikkikenttä, taistelukenttä, hautausmaa. Kaikki se. Emme me muuta tarvitse. Jonain päivänä meistä tulee voittamattomia ja maailma vapisee edessämme. Siinä vaatimaton tavoitteemme." (s.15) Köyhyys, rikkinäisyys ja alkukantaisuus leimaavat kasvukipuilevan nuorison tulevaisuudetonta elämää. Väkivalta, välinpitämättömyys ja kaltoinkohtelu polttavat heihin jälkensä. He eivät ole mitään. Pelkkää rikollista roskaa ihmisten tallottavaksi tai hyväksikäytettäväksi. "Minun kehtoni ylle ei kumartunut mitään haltiattaria. Heti silmäni avatessani näin, millainen elämä minua odottaisi: kiviseinä, kalterit silmillä, suukapula suuss...