Hyeonseo Lee eli lapsuutensa Pohjois-Koreassa, jota hän piti parhaana mahdollisena maana. Se johtui siitä, että hän ei tiennyt ulkopuolisesta maailmasta mitään. Hän eli niin sanotusti normaalia elämää vanhempiensa ja veljensä kanssa. Hyeonseo oppi koulussa tarinoita maastaan ja johtajastaan. Opetus oli ideologista aivopesua. Opetetut asiat tuli opetella ulkoa ja vastaukset karjaista pulpetin vieressä kuin armeijassa. Koululaiset harjoittelivat liikuntaesityksiä, joiden tarkoituksena oli tukahduttaa yksilöllinen ajattelu. Esityksissä tehtiin kuvioita, joten jos yksikin osanen teki yhdenkin väärän liikkeen, koko kuvio hajosi. Lapset pelkäsivät tekevänsä virheen, joka pilaisi koko esityksen. Kouluretket olivat ennemminkin pyhiinvaelluksia johtajan elämän tärkeille paikoille ja hänestä kertoviin museoihin. Hyeonseo kuvitteli, että kaikki olivat tasa-arvoisia ja että johtaja huolehti kaikista. Ateistisen maan johtajaa pidettiin jumalan kaltaisena olentona. Jokaisessa kodissa oli hänen muoto...
Tervetuloa kirjablogiin! Lukukokemuksia, kirjojen herättämiä ajatuksia, lukuhaasteita, kaikkea kirjoihin liittyvää - ripauksella teatteria ja balettia. Unelmien toteuttamista - tässä ja nyt.