Unelmien aika

Yhdeksänvuotias Juhani Ville Hämäläinen istuu puiston penkillä tyhjään pilsneripulloon tuijottaen ja lähtee sieltä vapauttamansa hengen kanssa matkaan kohti Kaukaisuuden Maata, jossa hän tapaa isänsä kuninkaan, ystävänsä Jum-Jumin ja saa tietää olevansa oikeasti nimeltään Mio. Hän elää onnellista elämää, kunnes tulee aika lähteä matkaan ja taistella ritari Kaamoa vastaan. "- Etkö sinä tiennyt, että Miramis-ratsusi koti on Hämärässä Metsässä? - En, sitä en tiennyt, minä sanoin. - Sinä, Mio, et sitten paljoa tiedä, sanoi Jum-Jum." (s.59) Tarina on totinen ja surumielinen. Mio ottaa hyväksyvästi vastaan elämän kaikkine käännekohtineen. Kuoleman ajattelu on alati läsnä. Kerronnassa käytetään tyylikeinona toistoa. Kuvitus on erityisen kaunista vuoden 2021 painoksessa. Tarinaa on mahdollista analysoida ja tulkita syvällisemmin, mutta luin sen nyt lähinnä unenomaisena fantasiakertomuksena. Alussa toki ajattelin, että Jussi turvautuu mielikuvitusmaailmaan - ja kenties päihteisiin - k...

Astrid Lindgren muistelee lapsuutensa joulua vuodelta 1913. Siihen on kuulunut kuusenhaku, joulusiivous, lahjojen avaamisen odotus, vierailu isoäidin luona, serkkujen kanssa leikkiminen ja joulukirkkoon osallistuminen. "Vaan jo pilven takaa valo hohtaa! Polku tuttu kotitanhuville johtaa." Kirjassa on kaunis kuvitus, joka on Cecilia Heikkilän käsialaa. Suomennos on Kristiina Rikmanin. Kuvissa herää henkiin mennyt aika. Kirja on kuin konkreettinen, vaikkakin pikkuruinen, tallenne menneestä kulttuurista. Siinä näkyy tapojen lisäksi asumukset, ruoka, esineet ja vaatetus. "On niin kaunista, kun on lunta ja pimeä metsä ja tähdet valaisevat." Tarinan lukeminen vie vanhan ajan joulutunnelmaan. Kaikki ei ole täydellistä. Lapset käsketään pois jaloista, pikkusisarus kaataa maidon pöydälle ja metsään meinaa eksyä, mutta perinteisten rutiinien noudattaminen luo tunnelmaa ja turvaa. Lapset eivät voi kuin ihmetellä ympärillä tapahtuvia ihmeitä. "Äkkiä oli tullut ilta, ja kun...

Ronja syntyy ryöväreitten joukkoon Matiaksenvuoren linnassa. Hän on resuisten ja kovia kokeneiden roistojen silmäterä. Kaikki iloitsevat ja nauravat Ronjan nähdessään. Etenkin Matias-isä loistaa rakkaudesta. Ryövärintytär kasvaa nopeasti. Pian hän jo elää ja oppii yksin metsässä. Hän kokee päivien auringonpaisteen ja kosken kuohut. Öisin hänellä on seuranaan hämärän olennot kakkiaisista pönthiittisiin. Ankarimmat vastustajat ovat ajattaria, jotka haluavat vain kuolemaa. Elämä kulkee tuttuja polkuja, kunnes eteen ilmestyy Birk, joka on vihatun borkaryövärien johtajan poika. "Kaikki oli äkkiä käynyt niin nurinkuriseksi ja ikäväksi. Miksi piti olla näin? Se Birk - Ronjahan oli ilahtunut nähdessään hänet ensi kerran! Ja kun hän nyt vihdoinkin tapasi ikäisensä, miksi sen piti olla pieni inhottava Borkaryöväri?" (s.47) Tarina on yhtä aikaa sekä hellyttävän ihana että riipaisevan surullinen. Siinä on ajatonta tunnelmakuvausta, mutta myös vanhojen aikojen kyseenalaista nostalgiaa. Ta...

Pekka leikkii puumiekalla ja nallipyssyllä ja hokee, ettei metsässä ole ryöväreitä. Hän saapuu nukkekodin luokse, jolloin nukke herää eloon ja inttää vastaan. Hän kurkistaa ikkunasta ulos ja osoittaa kohti ryövärijoukkoa. Nukke kertoo, että hänen kotinsa on täynnä helmiä, joita ryövärit saattavat havitella. Pekka puolustaa tyttöä ja koruja ryöväreitä vastaan. Lopussa nukke osoittautuukin nokkelaksi. Tarina kertoo ihannetilanteesta, jossa lapsen mielikuvitusmaailma pääsee valloilleen. Lapset luovat omien kokemustensa ja kuulemiensa asioiden pohjalta kekseliäitä ja jopa pelottaviakin tilanteita. Leikin maailma on turvallinen paikka käsitellä asioita. Lapset pohtivat elämää ja omaa rooliaan. He kokevat erilaisia tunteita ja kehittyvät ihmisinä. Mukavan lopun saanut leikki saa lapset hyvälle mielelle. Haluaisin ehdottomasti lukea lisää Astrid Lindgrenin lastenkirjoja! Helmet lukuhaaste 2019: 45. Kirjan nimessä on kieltosana