Cassandra Dankworth löytää itsensä aikasilmukasta ja ymmärtää hallitsevansa aikaa. Hän käyttää kykyään aikamatkailla korjatakseen tekemänsä virheet sekä työpaikalla että parisuhteessa. Hän piilottelee todellista olemustaan ja teeskentelee olevansa muiden kaltainen ollakseen pidetty.
"Useimmiten minusta tuntuu kuin itsekin käyttäisin naamiota. - - Teeskennellen olevansa joku muu, kaiken aikaa. Tarkkaillen etäisyyden päästä. Kauhuissaan siitä, mitä tapahtuu, kun naamio putoaa ja paljastaa näyttelijän sen alla." (s.178-179)
Cassandran tarina on yksi neuroepätyypillisen ihmisen tarina miljoonien joukossa. Tarina siitä, millaista on olla erilainen. Cassandraa pidetään itsekkäänä, lapsellisena ja outona. Häntä vieroksutaan. Hän ei mahdu yhteiskunnan ahtaisiin normeihin. Hän käyttäytyy muiden mielestä oudosti.
"Miten ihmiset pystyvät tällaiseen? Miten toisilleen täysin vieraat ihmiset onnistuvat kieputtelemaan keskustelua edestakaisin tällä lailla ilman, että menevät täysin solmuun? Mistä he tietävät, mitä seuraavaksi pitää sanoa? Ja vielä tärkeämpää, miksi?" (s.36)
Cassandra luovii joustamattomassa yhteiskunnassa, jota ei ole rakennettu hänenlaisilleen. Kaikkialla on liikaa aistiärsykkeitä, mikä aiheuttaa hänessä ylikuormittumista. Hän joutuu käyttämään apuvälineitä kuten korvatulppia ja tarvitsee pimeän ja hiljaisen tilan palautuakseen. Cassandra käy mielessään samoja sosiaalisia tilanteita yhä uudelleen ja uudelleen läpi. Hän tulkitsee asioita usein väärin. Hän pohtii, mitä olisi voinut sanoa toisin ja miten se olisi vaikuttanut kohtaamisen lopputulokseen. Cassandra on taipuvainen katastrofiajatteluun. Hän kopioi toisten puheita, kehonkieltä ja kiinnostuksenkohteita ollakseen hyväksytty. Hänen kasvonsa ovat ilmeettömät tai negatiivisesti tulkittavat silloin, kun hän yrittää prosessoida kaikkea ympäröivää kerralla. Tutuista aiheista hän innostuu puhumaan, mikä aiheuttaa ihmisissä ärtymystä. Hän ei kestä negatiivisia tilanteita. Cassandra haluaisi työpaikalla vain tehdä töitä. Hän inhoaa jaarittelua ja toisten egon pönkittämistä. Cassandra haluaisi, että maailma toimisi sääntöjen mukaan, vaikka hän ei aina itsekään noudata niitä. Hän on mustavalkoinen ajattelultaan.
"Minua ei jätetä siksi, että tein jotakin väärin tai sanoin jotakin väärää: minut jätetään, koska olen väärä." (s.46)
Cassandra näkee tunteet väreinä. Hän ei oikeastaan tunne tunteita. Tunteet tulevat odottamatta valtavana aaltona ja hukuttavat hänet alleen. Ihmisten mielestä Cassandra 'tekee kaiken tahallaan' ja on tarpeettoman dramaattinen. Muutokset rutiineihin järkyttävät häntä, mutta tragedioissa Cassandra on tyyni ja itsevarma. Hän suunnittelee kaiken etukäteen ja kääriytyy tuttuuteen. Jos jotain on sovittu illaksi niin hän ei voi kuin odottaa sitä koko päivän. Cassandra ei siedä kosketusta. Hän valitsee vaatteet, ruoan ja istumapaikan tuntoaistin mukaan. Cassandra ei toimi normien mukaan, joten häntä ei pidetä normaalina. Hänen tapansa elää näyttäytyy muille siten, että hän ei toimi ikäistensä tavoin. Cassandra kokee yksinäisyyttä. Hän saa osakseen vain negatiivista kohtelua. Kukaan ei ymmärrä häntä. Parhaimmillaan Cassandra on, kun hän saa uppoutua kaikessa rauhassa rakastamaansa puuhaan.
"Mikä minussa on sellaista, ettei minua voi rakastaa?" (s.46)
Cassandran tarinasta nousee esille ymmärtävien läheisten merkitys. Jokaisella pitäisi olla oma turvallinen koti, jossa voi toimia omalla tavallaan, ja läheiset ihmiset, jotka kohtelevat hyväksyvästi ja huomioonottaen. Myös huumori on tärkeää, ja lempeä ja armollinen suhtautuminen itseen ja kanssaihmisiin, ja sen ymmärtäminen, että ihmisen elämään saa kuulua ristiriitoja ja virheitä, joista saa oppia. Cassandran tarina herättää tunteita laidasta laitaan. Niitä on vaikea sanoittaa. Niitä voi vain tuntea. Puristavana paineena silmien takana, levottomasti heiluvina jalkoina ja ääneen pyrskähtävänä nauruna. Kirjasta nousevien ajatusten ymmärtäminen ottaa oman aikansa.
"Ajalla voi tehdä vaikka mitä. Sitä voi säästää, tuhlata ja tappaa. Se lentää ja varastaa, ja sen kanssa voi juosta kilpaa. Se on rahaa ja se parantaa haavat. Sitä voi haaskata ja sen tasalla voi pysytellä; se voi olla hyvää tai pahaa, puolella tai vastaan. Se voi luistaa, näyttää ja se parantaa haavat. Se voi olla käsillä." (s.307)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!