Eeva Louko: Onnellisten saari

Ennakkokappale on saatu Kustannusosakeyhtiö Otavalta.

Lontoossa asuva Ronja Vaara saa soiton poliisilta, sillä hänen isänsä on murhattu. Hän varaa lennon Suomeen ja asettuu asumaan isänsä asuntoon Lauttasaareen. Ei aikaakaan, kun sekä naapurit että lapsuudenystävät kuhisevat uteliaina ympärillä. Murhatapausta selvittävä konstaapeli ei herätä kovinkaan suurta luottamusta. Ronja ystävineen ryhtyy itse salapoliiseiksi. Onko isä sittenkään ollut sellainen kuin tytär on aina luullut?

"Pimeässä ja kylmässä ranta näytti luotaantyöntävältä ja mustalta. Vasemmalla laidalla, rantaviivan piilottavassa pensaikossa repsottivat vielä poliisin jättämät kirkkaankeltaiset eristysnauhat. Niiden viereen oli joku paikallinen käynyt jättämässä kynttilöitä." (s.84)

Marraskuisen kylmä ja pimeä Lauttasaari on täydellisen karmiva tapahtumapaikka. Sitä ympäröi joka puolelta uhkaavasti kuohuva meri. Asukkaat muodostavat tiiviin yhteisön, joka suojelee itseään sekä hyvässä että pahassa. Kaikki tuntevat näennäisesti toisensa ja heidän salaisuutensa. Jotkin salaisuudet ovat sotkeutuneet niin monimutkaiselle kerälle, että niiden selvittämiseen tarvitaan jokaiselta rohkeutta luopua vaikenemisen kulttuurista.

"Marrashämärä roikkui ja peitteli maata, kunnes varjot pitenivät ja sulautuivat toisiinsa ja yhtäkkiä kaikkialla oli säkkipimeää." (s.101-102)

Kirjassa on lukuisia jännittäviä tapahtumia. Minun olisi tehnyt mieli ravistella Ronjaa, sillä hän joutui vaarallisiin tilanteisiin niin monta kertaa ja jokseenkin aivan turhaan. Kiristelin hampaitani, kun hän kuljeskeli puiden siimeksessä pimenevässä illassa. Elin täysillä mukana. Takaumat 1970-luvulta ja katkelmat mystisistä päiväkirjoista lisäsivät tunnelman painostavuutta. Kirjaa lukiessa minulle heräsi epäilyksiä syyllisestä. Välillä tuntui siltä, että kuka tahansa saattoi olla murhaaja. Juoni poukkoili moneen suuntaan eksyttäen oikeilta jäljiltä, kunnes kaikki palaset saatiin viimein kerättyä yhteen, jotta kokonaiskuvaa voitiin tarkastella. Täytyy sanoa, että en arvannut syyllistä, mutta läheltä liippasi.