Haaveilin lapsena, että lukisin kaikki Neiti Etsivä kirjat. Luin, mitä kirjastosta löysin, mutta monta jäi vielä puuttumaan. Tavoitteenani on tämän vuoden aikana saattaa haave päätökseen. Olen tähän mennessä lukenut 96/105 Neiti Etsivää. Kirjojen maailmaan uppoutuminen on nostalgista ja hauskaa, mutta myös leikkimielisesti hermoja raastavaa.
Neiti Etsivä ja kassakaapin arvoitus alkaa dramaattisesti. Paula Drewin entinen koulutoveri Nina Ford on lähettänyt hänelle avunpyyntökirjeen, jossa hän toivoo saavansa selville petoksesta syytetyn ja tulvan mukana huuhtoutuneen isänsä kohtalon. Taloudenhoitaja Hanna ja ystävätär Bess ovat heti enemmän huolissaan siitä, ehtiikö Paula osallistua River Heightsin kaksisataavuotisjuhlaan, jossa hänet kruunataan äänestyksen voittaneena kuningattareksi. Ehtiikö Paula ratkaista arvoituksen ennen juhlia?
"Ja onhan ystävä sentään tärkeämpi kuin kruunu." (s.10)
Kirjan kantavana teemana on henkinen kasvu. Midge Watson ilmestyy Paulan takapenkille ja pyytää apulaisen paikkaa. Neiti Etsivä ottaa sinnikkään tytön suojatikseen. Midge on 14-vuotias, mutta käyttäytyy kuin olisi kuusi. Mielikuvaa vahvistaa tilanne, jossa Paula pörröttää tytön tukkaa, ja tuuletus, jonka aikana tyttö heittää kuperkeikan. Midge ihailee Paulaa ja lukee kaikki Neiti Etsivää koskevat lehtiartikkelit. Paula opettaa puheliaalle ja oma-aloitteiselle tytölle hyviä käytöstapoja ja luonteen ominaisuuksia, joita tarvitaan etsivänä työskentelyssä, kuten lakien noudattamista, herkkyyttä ja vastaanottavaisuutta, kohteliaisuutta, toisten ihmisten kanssa toimeen tulemista, valppautta ja tarkkaavaisuutta. Hän muistuttaa isälle soittamisen tärkeydestä. Paula ilmoittaa aina liikkeistään isälleen, joka on huolissaan tyttärestään. Piippua poltteleva Carson Drew muistelee golfin peluuta kuningatar äänestyksessä toiseksi tulleen Kimberlyn isän kanssa. Bess puolustaa Paulaa kovaäänisesti koppavaa Kimberlyä vastaan. Carson opettaa, kuinka ihminen ei pysy samanlaisena, vaan pystyy ajan myötä kehittämään luonnettaan.
"- Näyttää tosiaan siltä, että sinulla on joitain mielenkiintoisia ominaisuuksia, Paula virkkoi. - Sinulla on itseluottamusta... osaat hymyillä nätisti... puhut kuin vesiputous...?" (s.15)
Olen Neiti Etsivä kirjoja lukiessani huomannut, että Paula Drewin entiset luokkatoverit ovat poikkeuksellisen lahjakkaita. Nina Ford on taitava tenniksenpelaaja, jolle on povattu maan mestaruutta. Moni on myös menettänyt äitinsä. Tässä kirjassa Paulan lisäksi sekä Nina että Midge ovat äidittömiä. Tapahtumat ovat ennestään tuttuja muista Neiti Etsivä kirjoista. Paulan autoa seuraa toinen auto, Nina saa uhkaavan viestin ja Paula kohtaa tutkimusten aikana paikkoja, jotka muistuttavat aaveista ja vesihirviöistä. Lattia pettää jalkojen alta, ja luonto asettaa tielle esteitä huonon sään ja vuolaan virran muodossa. Perinteiseltä kidnappaukseltakaan ei vältytä. Sitä en oikein ymmärrä, miksi Paula ei koskaan lukitse autonsa ovia.
"Tuuli alkoi puhallella, ja jostain kuului kolkko narahtava ääni.
Midgeä puistatti. - Täälläkin on aavemaista." (s.39-40)
Tapaus ratkaistaan luonnollisesti sattumiin luottaen. Poliisilaitoksen ja kirjaston arkistosta ja silminnäkijähavainnoista on toki myös hyötyä. Samoin hölösuisista roistoista. Roistot ovat tietysti roistomaisia. Eräällä heistä on tunnusmerkkinään käteen tatuoitu ankkuri. Toisella on roistomainen nimi Härkä-Tolliver. Roistot asuvat syrjäisessä paikassa, sillä he ovat luonnollisesti 'ihmisiä kaihtavia tyyppejä', epäsosiaalisia ja epäkohteliaita. Heidän asuinsijoillaan asustelee myös ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Heistä huokuu köyhyys, vihamielisyys ja sivistymättömyys. Paulan suhtautuminen on jokseenkin ylemmyydentuntoista. Hän esittelee eräälle lapselle kelloaan ja lahjoittaa hänelle dollarin. Midge on myös huono-osainen. Hän on paljain jaloin ja pukeutuneena pojan paitaan kohdatessaan idolinsa. Hän nauttii Paulan seurassa ensimmäistä kertaa väritelevisiosta ja huonepalvelusta.
"- Tuntuu vähän siltä, että me emme löydä yhtään mitään, Midge virkkoi.
- Ei se mitään, Paula sanoi. - Siltä se aina tuntuu juuri ennen kuin törmää johonkin." (s.48)
Kirja herättää välitöntä halua voileipien valmistamiseen. Paula nimittäin kulkee joka paikkaan voileivät mukanaan.
Neiti Etsivä kynttiläkartanossa johdattaa Paulan, Bessin ja Georgen myrskyn läpi tapaamaan serkusten sukulaismiestä. Asa Sidney on ollut naimisissa Bessin ja Georgen äitien isotädin kanssa. Paulan tehtävänä on selvittää, pitävätkö kartanoa käyttävät Frank ja Emma Jemitt satavuotiasta vanhusta tornihuoneessa vankinaan ja onko heidän mielessään vanhuksen omaisuuden varastaminen. Kahta sukuhaaraa edustavat sukulaismiehet pelmahtavat paikalle vaatimaan omaa osuuttaan tulevasta perinnöstä. Kartanossa asuva Carol puolestaan avustaa vanhusta pyyteettömästi ja raataa elantonsa eteen kuin aito Tuhkimo konsanaan. Kenen nimi lopulta komeilee Asa Sidneyn testamentissa?
"- kaikilla seinillä loistivat kynttilät - kymmenet kynttilät, jotka kaikki lepattivat avatun oven aiheuttamassa vedossa." (s.11)
Kirja opettaa lukijalle vanhojen ihmisten kunnioittamisen ja huolenpidon tärkeydestä. Sukulaisiin on hyvän tavan mukaista pitää yhteyttä. Asa Sidney opettaa nuorille, että raha ei tuo onnea. Hän kertoo matkustaneensa nuorena Englannista Amerikkaan ja ansainneen elantonsa valmistamalla kynttilöitä. Jännitystä tarinaan luodaan muun muassa katkeavilla puheluilla, väkivaltaisilla riidoilla, läpinäkyvillä pahanteoilla ja huumatuksi joutumisella. Tarina on toiminnantäyteinen, mutta jokseenkin ankea ja tylsä.
Neiti Etsivä ja mallinuken arvoitus kuljettaa Paulaa maahanmuuttajien asuttamille alueille ja jopa Turkkiin asti. Hänen tärkeimpänä vihjeenään toimii turkkilainen rukousmatto, joka kätkee sisäänsä salaista kirjoitusta. Onko sen lähettäjä Faruk Tahmasp, joka on ollut lakimies Drewin asiakkaana pari vuotta sitten? Minne mies on kadonnut, ja miksi hän havittelee mattoliikkeensä ikkunassa aikoinaan komeillutta mallinukkea käsiinsä?
"- Kerran kun seisoin katselemassa mallinukkea, minusta näytti aivan siltä, kuin se olisi iskenyt minulle silmää. Palasin vielä takaisinkin katsomaan, tekisikö se toisenkin kerran niin, mutta sellaista ei tapahtunut enää koskaan." (s.7)
Paula ratkoo arvoitusta pääasiassa yhdessä Ned Nickersonin kanssa. Poika asuu Mapletonissa ja opiskelee Emersonin Collegessa. Hän harrastaa jalkapalloa ja työskentelee kesälomansa aikana henkivakuutusasiamiehenä. Kirjasta huokuu Paulan ja hänen ystäviensä hyväosaisuus. Sitä korostetaan muun muassa erilaisilla kulkupeleillä. Burt Eddleton ja Dave Evans saapuvat käymään yksityiskoneella. Ned puolestaan kuljettaa Paulaa ystävänsä pikaveneellä. Paulan isällä on ilmastoitu auto, ja Togo-terrieri käy koirien kauneushoitolassa. Paulan luonteen ylevyys korostuu, kun hän kohtaa lukuisia huonokäytöksisiä ja epäsosiaalisia ihmisiä. Eräs mies ei vastaa kysyttäessä, vaan hihittelee itsekseen. Eräs toinen mies viisastelee keikarimaisesti. Eräät pojat yrittävät ajaa veneellä kylkeen.
"- Ned, hän sanoi. - Sinun pitäisi jo tässä vaiheessa tietää, että Paulan tielle osuu seikkailuita, minne hän vain meneekin.
- Siinä eräs syy miksi olen hänen kanssaan, Ned vastasi." (s.92)
Paula oppii hieman uutta tietoa Turkista ja islamin uskonnosta. Hän pääsee tällä kertaa loistamaan piirustustaidoillaan, kun hän luonnostelee ulkomuistista kuvan mallinukesta. Hän tuntee paperien valmistusmaat tarkastelemalla paperia valoa vasten. Paula tekee tapauksen ratkomisen ohessa urotöitä kuten pelastaa pienen pojan joesta ja palauttaa varastetun palkkapussin takaisin tehtaalle. Tarinassa eksotisoidaan eurooppalaisia kulttuureja. Siinä on paljon toimintaa, sinne tänne sinkoilua ja runsaasti yhteisiä lounaita.
Neiti Etsivä ja kadonnut perijätär kuljettaa Paulan ja Nedin Cheyenneen. Miljonääri Arlo Winthrop haluaa viimeisten elinpäiviensä koittaessa löytää kadonneen tyttärensä Clarindan. Arlo ja Clarinda ajautuivat neljäkymmentä vuotta sitten riitaan, sillä tytär olisi halunnut mennä mieluummin naimisiin erään sotilaan kuin isän valitseman sulhasehdokkaan kanssa. Isä teki tyttärensä perinnöttömäksi, ja tytär lähti omille teilleen. Paula ja hänen poikaystävänsä Ned asettuvat asumaan Paulan edesmenneen äidin ystävättären Gracen luokse. Lentokentällä heidän matkaseurakseen ojennetaan sisäoppilaitoksessa opiskeleva Jenni, jonka äidin on määrä tulla perillä vastaan. Paula saa toisenkin katoamistapauksen selvitettäväkseen, kun Jennin äiti ei saavukaan paikalle. Neiti Etsivän mieltä painaa myös hänen oman isänsä poissaolo. Isä on lähtenyt omin päin selvittämään erästä johtolankaa eikä häneen saa yhteyttä. Löytääkö Paula lopulta kaikki kadonneet henkilöt?
"- Haluaisin todella auttaa löytämään hänet, hän sanoi. - Hän vaikuttaa ihmiseltä, johon olisi hauska tutustua." (s.7)
Cheyennessä on parhaillaan menossa rodeo ja uudisasukaspäivät, mistä Paula ja Ned pääsevät nauttimaan tapausta selvittäessään. Paulan tutkimukset junnaavat paikoillaan, kun hän keskittyy enemmän juhlallisuuksiin kuin kadonneiden henkilöiden etsimiseen. Hän nauttii muun muassa rodeon katselusta, tivolissa käymisestä, kansantansseista, ratsastusretkestä ja paraatin seuraamisesta ja siihen itsekin osallistumisesta. Paulan aika kuluu myös etenkin roistojen hyökkäyksistä selviytymiseen.
"- Meidän lienee aika panna tuulemaan eikä vain istua odottelemassa, mitä seuraavaksi tapahtuu." (s.80-81)
Kirjan loppu on jännittävä ja täynnä toimintaa. Tapaukset ratkeavat oikeastaan enemmän omalla painollaan kuin selvitystyöllä. Kirjan tarkoituksena on luultavimmin ollut perinteiden kuvaaminen.
Neiti Etsivä ja robotti kirjassa Paulan isä Carson Drew ottaa tyttärensä mukaan matkustaessaan Mountainvilleen syyttämään Rawley Banisheria huijauksesta. Mies asuu kummallisuuksia täynnä olevassa talossa, jota Bess, George, Ned, Burt ja Dave pääsevät myös tutkimaan löytääkseen johtolankoja miehen olinpaikasta. Talolla on esiteltävänään hengenvaarallisia temppuja. Sitä muun muassa vartioi robotti. Löytävätkö etsivät lopulta Banisherin?
"- Mieletön paikka! rouva Melody huudahti.
- Kuin tivolin kummitustalo, Paula lisäsi." (s.8)
Rawley Banisher on eriskummallinen roisto. Hän huijaa ihmisiä omalla nimellään ja kasvoillaan, minkä jälkeen hänen uhrinsa saapuvat vaatimaan korvausta roiston sukulaisilta. Talon lähettyvillä kuljeksii toinenkin epäilyttävä tyyppi, Clyde Mead, joka kerjää rahaa 'intiaanien huono-osaisille lapsille'. Kirjan loppuratkaisu pääsee kerrankin yllättämään. Se on hieman erilainen kuin mihin olen Neiti Etsivissä tottunut.
En malta odottaa, että pääsen lukemaan viimeisiä lukemattomia kirjoja! Lapsuuden kirjojen lukeminen on ollut hauskaa!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!