#28päivääKalevalaa

Hyvää Kalevalan päivää!

Vuosi sitten ostin uuden kirjahyllyn ja täytin sen minulle tärkeillä kirjoilla. Halusin hankkia Kalevalan, mutta jostain syystä se jäi haaveeksi. Tässä kuussa osallistuin instagramissa Irisbookish tilin järjestämään '28 päivää Kalevalaa' haasteeseen. Sen innoittamana kävelin viimein kirjakauppaan ja ostin Kalevalan omakseni.

Tutkin ensin kirjan rakennetta alusta loppuun. Kyseessä oli SKS:n uusin painos 'Kalevala ja opas sen lukemiseen'. Luin ja selasin tekstejä, kunnes viimein tartuin itse runoihin. Ihmiset sanovat usein, että joidenkin kirjojen lukemiselle täytyy löytyä oikea aika. Olen hieman vieroksunut Kalevalaa. Sen käsittely koulussa ei ollut kiinnostavaa, vaan jokseenkin luotaantyöntävää. Tässä kuussa luin Kalevalaa kuin vettä vain. Tuntui, että ymmärsin kaiken. Teksti lauloi ja minä kuljin mukana. Hurjia taisteluja, kosintareissuja, yliluonnollisuutta ja tuonelan uhkaa. Kalevala osoittautui raa'aksi. Se sisälsi monia syntytarinoita ja elämänohjeita, joita väistyvä sukupolvi lauloi nuorisolle. Eräät ikuisuuden kestävät häät ottivat koville, mutta sitten matka jatkui taas joutuisasti. Minusta oli hauskaa huomata, että Kalevalassa henkilöiden piti usein tehdä asiat kolme kertaa ennen kuin ne onnistuivat. Matkatkin kestivät usein kolme päivää. Ei kahta ilman kolmatta.

Kalevalassa esiintyvät henkilöt elivät ja hengittivät. Lemminkäinen nousi tekstistä yli muiden. Hän oli miltei komediallinen henkilö. Hän lähti pohjoiseen varmaan ainakin viisi kertaa, vaikka melkein aina kävi huonosti. Hän ei koskaan ottanut opikseen, vaan oli aikamoisen itsepäinen. Lemminkäisen äitiä kävi kyllä sääliksi.

Kalevalan lukeminen sinkosi minut suomalaiseen perinnemaisemaan, mikä innoitti lukemaan lisää kotimaista kirjallisuutta. Poimin Runebergin päivän innoittamana lukulistalle Fredrika Runebergin Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Lisäksi voisin viimein lukea kirjat, joiden lukemisen vältin kouluaikoina, kuten Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.