Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa

Ihmisen aiheuttama ympäristökatastrofi uhkaa maapalloa. Tutkijat selvittävät tilannetta tarkkaillen merta sukellusveneellä ja tutkien jäätikköä kiipeilemällä ahtaisiin sortumisvaarassa oleviin luoliin. Merestä löytyy kuolleita kaloja, ihmisten luita ja uponneita laivoja. Jäätiköt sulavat, kun aavikoilta kulkeutunut hiekka mustaa jään pinnan, jolloin auringon lämpö ei heijastu takaisin avaruuteen. Maailma on epävakaa, mutta silti valtiot eivät laita rahaa tutkimukseen, lakkauta ydinvoimaloita, joiden radioaktiivinen säteily tuhoaisi perimän, tai yritä ratkaista ongelmaa esimerkiksi keinotekoisilla jäälautoilla. Tilanne johtaa siihen, että ihmisten tuntema maailma lakkaa olemasta.

Tämä ekologinen trilleri on kaiken kaikkiaan jännittävä. Suvantokohdatkin ovat tiheätunnelmaisia. Miljöö muuttuu tapahtumien edetessä entistä vaarallisemmaksi. Luontokuvaukset ovat uskottavia ja vaikuttavia. Ihmiset tuntuvat tavattoman mitättömiltä luonnonilmiöiden keskellä. Ilmastonmuutosta pohditaan suhteessa historiaan, kulttuuriin ja uskontoon.

Maailmankaikkeus palvelee kaaosta. Maailma on alituisessa muutoksessa. Kansakunnat nousevat ja tuhoutuvat. Kaupungit rakentuvat ja sortuvat. Uutta luodaan vanhan päälle. Sodat hävittävät paljon arvokasta tietoa. On tavallaan turhaa edes yrittää suojella entisaikojen muistomerkkejä, sillä niiden kohtalona on hävitä. On myös hölmöä kiistellä uskonasioista, sillä jokainen uskoo ja arvottaa asiat omalla tavallaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihmiset kirjoittavat historiaa oman maansa näkökulmasta. Mikään kulttuuri tai ajatus ei ole puhtaasti oma. Ei pitäisi keskittyä tulkitsemaan vain pintaa tai tutkimaan pohjaa, vaan tarkastelemaan sitä, mitä löytyy niiden välistä.


Helmet lukuhaaste 2019: 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja